Pyysin viime perjantain palkattomaksi vapaaksi todettuani, etten ole ehtinyt kampaajalle kuukausiin ja päällepantavan valikoima oli jo jonkin aikaa käynyt yhä vähäisemmäksi — ja töissä on ollut ns. väljää. Välttäviä hiuspäiviä saa toki aikaiseksi omilla saksillakin, kun ainoa tiheämmin huoltoa kaipaava osa kuontalosta on otsatukka, mutta ammattilaisen jälki on Ihan Eri Asia. Ihanalta vakikampaajaltani löytyi aika päivän varoitusajalla, ja aloitin vapaapäiväni siellä.
Siistitty hiusto kruununani pörräsin ympäri keskustaa nautintojen perässä. Arnold’silta poimin matkaan vaniljatäytteisen, suklaakuorrutetun donitsisydämen kotona flunssaa potevalle rakkaalleni ja kaneli-sokeri-donitsin itselleni. Tullintorin sukkaliike palveli paitsi hyvillä tukisukilla (ihan parhautta, ei hävetä) myös Nanson b-laatuisella yöpaidalla (joka Nanson korkean normaalilaadun ansiosta vaikuttaa maallikon silmään jokseenkin täydelliseltä mutta on ystävällisesti b-hintainen).
Suomalaisen kirja-alesta bongasin Gennadi Spirinin kuvittaman satukirjan — fanitan sedän taidetta — ja Swamp Musicissa käytin täyden leimakorttini Nightwishin Dark Passion Playn platinapainokseen. Rahalla mukaan lähti alehintainen Over the Hills And Far Away collector’s edition (Nightwishiä tämäkin), joka alkuperäisen EP:n lisäksi sisältää live-kamaa ja nimibiisin, joka on suosikki-coverini, videon.
Hämeenkadun seikkailuni jatkui Lindexin metsästyksellä (muistelin sen olevan Hämeenkadulla, mutta itse asiassa se onkin Koskikeskuksessa), mutta sen sijaan päädyinkin KappAhliin. Miten ihanaa, kerrankin muoti suosi minua: näin tunikamaisia ja muuten vatsaväljiä paitoja joka suunnassa! Ja kauniita, vieläpä. Eikä siinä vielä kaikki, sopivasti rintaliiveillä oli alennushinta 9,95. Olin jo jonkin aikaa seurannut vaatekaappini sisällön vähittäistä epäsopivaksi muuttumista, kiitos yksiötään laajentavan Mogin, ja oli jo korkea aika hommata jotain paremmin nykytilaani istuvaa.
Paitsi että löysin imetyskäyttöönkin soveltuvia liivejä (eivätkä ne edes olleet rumia kuten pelkäsin ^_^), useita paitoja ja isojen tyttöjen XLNT-malliston puolelta jopa kahdet mukavat ja hyvännäköiset housut(!), nautiskelin päivän suurimmasta ihmeestä: sovituskopissa oli kivaa. Yleensä vihaan vaateostoksilla käymistä, koska se on loputonta kärsimystä ja usein myös nöyryyttävää; monetkohan kerrat aikaisemmin hyväksi havaitut vaatekoot ovatkin juuri siinä liikkeessä aivan väärän mallisia tai peräti toisen liikkeen numeerisesti vastaavia paria kokoa pienempiä… KappAhlin sovituskopissa tunsin itseni kauniiksi. Kaiken materianautiskelun keskelläkin se oli vapaapäiväni upein anti.
Päätin kierrokseni Sokkarille. Olin vaihtanut KappAhlista hankkimani farkut jalkaan jo liikkeessä, ja Sokoksella lisäsin asustukseeni laadukkaan nahkavyön. Se oli juuri sitä lajia ainoa kappale: sopivan pitkä, edusti ilmiasultaan farkkuvyön ideaaliani ja hintakin oli kohtuullinen. Vapaapäiväni totisesti osui onnellisten tähtien alle! Suorastaan uutena naisena sukelsin Sokos Herkkuun suorittamaan pakolliset ruokaostokset. Dugin sairastamisen vuoksi en hankkinut mitään superpäivällistä, vaan päätin meidän herkuttelevan arkisesti ja helposti einespinaattiletuilla ja -kananuggeteilla ^_^ Siirryin lastini kanssa bussipysäkille ja sieltä kotiin vielä hyvin iltapäivän puolella.
Loput vapaapäivästäni nautin rakkaimpani nuhaisesta mutta muuten erinomaisesta seurasta, Neverwinter Nightsista (korvikkeena vielä kasauksessa olleelle uudelle koneelleni ja sen kaverina ostamalleni Neverwinter Nights 2:lle) ja äskettäin Amazonin pokkarialesta hankkimastani Richelle Meadin Vampire Academysta (olkoon vaan Young Adult -kirja, osoittautui että olin ihan riittävästi kohderyhmää)*. Joskus häpeilemätön nautiskelu elämän pienistä iloista ja silkasta vapaa-ajasta hakkaa glamourin sata-nolla.
*) Hommasin Meadia samalla kertaa kaksin kappalein, vaikken etukäteen tiennyt kirjoista mitään Amazonin arvosteluja enempää. Succubus Blues, joka edustaa samaa sujuvaa, viihteellistä ja ihan riittävän freesiä urbaanifantasiaa laadukkaalla romantiikalla höystettynä kuin Vampire Academy, mutta ei-YA-teoksena uskaltautuu piipahtamaan eksplisiittisemmän pehmopornon puolelle ja on sävyltään humoristisempi, osoittautui vielä paremmaksi. Jatko-osat (molemmat olivat omien sarjojensa aloitukset) ovat jo tilauksessa ^_^ Supernaturaaliromanssi-genren rakkaimman paheeni Laurell K. Hamiltonin Anita Blake -sarjan upottua niin syvälle keskinkertaisuuden suohon, että fanityttöydestäni huolimatta tuoreimmat osat ovat tökkineet, olen erittäin tyytyväinen että löysin Meadin. (Ilokseni havaitsin, että tuorein Anita Blake, The Harlequin, on saanut jossakin määrin paremmat arvostelut kuin lähiedeltäjänsä — valitettavasti viimeksi lukemani Incubus Dreamsin ja sen välissä on lyttyyn haukuttu Danse Macabre.)
Muista asioista mainittakoon, että vapaaperjantaitani edeltävänä päivänä selvisin jälleen neuvolasta puhtain paperein (jännitän aina sinne menoa kuin kyseessä olisi jotenkin vakavampikin tentti): verenpaine normaali, painonnousu säällinen, hemoglobiini jopa edellistä kertaa parempi ja kohtu ja Mogin sydänäänet kuten pitääkin ^_^
