Innerface to Moiraverse

Torstaina kokkasin meille pitkästä aikaa kiinalaista ruokaa. Suosikkikeittokirjani osoittautuivat olevan Jossakin(tm) mutta onneksi nämä reseptit onnistuivat säällisesti ulkomuististakin. Jälkiruokailimme pitkän kaavan mukaan; ensin jumalaista tuoretta ananasta* ja vähän myöhemmin omassa sarjassaan voittamatonta Ben & Jerry’s -jäätelöä**. Viihteenämme toimi Harry Potter and the Order of Phoenix, jonka missasimme teatterikierroksen aikaan. Olimme yhtä mieltä siitä, että nautimme elokuvaversiosta jossakin määrin enemmän kuin alkuperäisestä kirjasta, joka on vähiten suosikkini sarjan kuudesta ensimmäisestä.

*) Olen luullut, että kokonaisen ananaksen ostaminen on vaikeaa, ja että ne kaupassa yleensä olisivat liian raakoja heti syötäväksi. Dugi onneksi muisti keittiösankarinsa Jamie Oliverin ohjeen, jonka mukaan valitaan makealta tuoksuva ananas. Yhden hedelmän otantamme tukee tätä viisautta ^_^

**) Enemmän jäätelöiloa saan vain italialaisesta (tumma)suklaajäätelöstä. Sattumia sisältävistä jätskeistä B&J Phish Food on suosikkini.

Eilen illalla näimme pitkästä aikaa Annia, jonka kanssa pääsimme vihdoin leffateatteriin asti. Nautiskelimme Sweeney Toddista Pancho Villa -aterian ja Wayne’s Coffeen ihastuttavan mehevän mustikkapiiraan päälle. Vaikka toisin voisi luulla, hurmeinen K-18 musikaali maistuu mainiosti täydellä vatsalla.

Tänään luvassa on pippurikonjakkimarinadissa pari päivää muhinutta entrecotea, jonka alunperin hommasimme vanhasta lempikaupastamme jo eiliseksi. Hervannassa käyttämiemme kauppojen heikon lihatiskitilanteen vuoksi emme ole laittaneet kunnon pihviä pitkään aikaan. Torstai-iltana, minulle keskimääräistä kipuisamman* ja meille molemmille raskaan työpäivän päälle päätimme käydä Hyvässä Ruokakaupassa(tm), mikä on osoittautunut viikon parhaaksi valinnaksi.

*) Olen nyt toista viikkoa potenut oireita, jotka viittaavat lievään lantion löysymiseen. Käveleminen sattuu, ja vaikka kipu ei ole kauhean kovaa, pelkään sen pahenemista. Selkä on onneksi pysynyt kunnossa. Ostoslistalla on tukivyö, jospa se avittaisi.

Toistaiseksi vapaalauantaimme on sujunut hiukan laiskoissa merkeissä. Heräsin aamuvarhain, mutta kolmisen tuntia (ja kaksi ja puolisataa sivua Harry Potter and the Deathly Hallowsia — vihdoin!) myöhemmin nukahdin uudestaan. Vaikka iltapäivällä herääminen ei yleisesti ottaen kuulu suosikkiasioideni listaan, uni teki varmasti hyvää. Etenkin, koska minulla taitaa olla poskiontelontulehduksen poikanen. Sittemmin olen — varmaankin Sweeneyn innoittamana — tämän kirjoittamisen ohessa ripannut iTunesiini jokusen musikaalilevyn Moulin Rougesta rakkaimpiin Disney-soundtrackeihini. Ilokseni huomasin myös, että iTunes Store tarjoaa valikoimissaan Grouching Tiger, Hidden Dragonin soundtrackia, jota Anni soitti meille eilen elokuvanjälkeisen teetuokiomme taustamusiikkina. En ollutkaan hoksannut, että senkin on säveltänyt Heron musiikista tuntemani ja rakastamani Tan Dun.

Nautiskeluamme varjostaa vain tänään saamamme tieto Dugin vaarin terveyden heikkenemisestä. Elämän väistämätöntä kaarta ei käy kiistäminen. Ensisijaisesti toivomme, että vaari ei joudu kärsimään. Seuraavaksi, että ehtisimme vielä nähdä hänet. Tällä hetkellä vaikuttaa hiukan siltä, että toive vaarin ja Mogin tapaamisesta nassukkain saattaa olla liian suuri.

Koska Dugi ei edelleenkään ole kunnossa esimerkiksi roolipelaamaan, leffojenkatselu jatkui. Päiväkatseluistaan en tiedä, mutta illalla nautiskelimme komediaa ja draamaa (ei välttämättä tässä järjestyksessä), kun ohjelmassamme olivet Peter’s Friends ja Midnight in the Garden of Good and Evil. Ensimmäisen näin nyt kolmatta kertaa, ja Dugi ihastui siihen myös. Jälkimmäisen hommasin erityisesti nähdäkseni The Lady Chablis’n esittämässä itsään, mutta oli se muutenkin kivaa kuvitusta John Berendtin erinomaiselle kirjalle.

Dugi luuli jo tänään menevänsä töihin, mutta suostuttelin hänet sen sijaan lääkäriin. Saikkua tuli vielä maanantaillekin, ja kirjoittipa jonkun reseptinkin (ei antibiootteja kuitenkaan).

Olen perehtynyt tallentavien digiboksien maailmaan, ja todennut että kaapelin jatkoksi saa vain sutta, sudempaa ja ihan kauhiaa. Kolmesta sudesta olisi nyt valittava se jaloin yksilö, tai ainakin hinta-laatusuhteeltaan parhaimmasta päästä. Johtuen Topfieldin huolestuttavista bugiraporteista, joissa vehje hukkaa kaikki tallennetut ohjelmat, ja ProCasterin uusimman kalleudesta, taidan päätyä Humaxiin.

Alkuviikko oli yhtä sumua (paitsi että tiistai-iltana kävimme osallistumassa Nuijasodan osallistujamerkkien eli “toukkeneiden” tekemiseen, mikä oli kivaa) ja eilen illalla olin liian poikki mennäkseni Dugin, Murren ja “sukulaispojan” kanssa Kamelotin keikalle. Joka tietysti oli ollut ihan mahtava. Luultavasti olin kuitenkin onnellisempi maaten kotona lämpöpussin, portviinin ja Cypherin kanssa.

Cypherin soundtrackia ei muuten saa sitten mistään. Prkl. Leffa oli kiva cyber-seikkailu ja musiikki miellytti minua suuresti.

Nettikonsensus tuntuu olevan, että Hämis 3 on ihan paska. Sikäli harmi, että olin jostain syystä ajatellut että sen voisi käydä katsomassa ihan teatterissa (johtuu varmaan siitä mustasta puvusta joka on näyttänyt hyvältä promokuvissa). Ykkösen katsoin videolta (tai ehkä kuitenkin DVD:ltä?) enkä pitänyt siitä. Kakkonen on jäänyt kokonaan väliin. Suurin penseyteni kohdistuu Kirsten Dunstiin MJ:nä (yäk vääryys) ja väkivallan ja huumorin epäonnistuneeseen suhteeseen.

Tosin, jos leffa inspiroi tällaisen keskustelun, se ei voi olla täysin turha (Amin repliikkejä poistettu):

Me: I saw it last night with Mike
Me: Bad doesn’t do it justice
Me: Spiderman 2 was fairly good
Me: Batman & Robin was Bad
Me: Spiderman 3…was like…the ugly angry sex child of the two
Me: who was then abortioned but somehow lived on rat fecal matter and grew up to be a crack whore
Me: and the kind of crack whore that not even dirty old hobos would pay for because even they have standards
Ami: :O

average comic nerd: Spiderman 3 in a Nut Shell…where it fucking belongs!

Tänään viemme Elvi-mummulle äitienpäivätervehdyksen, huomenna Dugi tekee töitä yömyöhään ja viikonlopun sukuloimme Helsingissä. Mieluummin nukkuisin viikon, mutta tämä on varmasti toiseksiparas vaihtoehto.

(Firma haluaa irtisanoa 240 Tampereelta Hindenburg-onnettomuudesta muuten tuli kuluneeksi 70 vuotta 6. 5. Eikö olisi aika uuden uljaan ilmailun?)

I’m so excited about Philip Pullman’s His Dark Materials saga (Universumin tomu in Finnish) being made into movies! Northern Lights The Golden Compass is due in December and I so now what my Xmas time is tinted with ^_^ It’s looking good. See for yourself at the official site.

And find your daemon while you’re at it (if you have the time, go ahead and see if you agree with my self-assessment first):

(Via Snowgrouse)

The best part about (slowly and somewhat arduously) adding the old Innerface entries from 2005 and earlier to this blog is that I’ve re-found all sorts of things I was excited about at the time. We went to see the beautiful film Deep Blue in February 2005 and inspired by the praise I wrote then I now ordered it on DVD from Play (the 2 disc version for 12,50 euros — 1 disc version was 9,50 euros). Check out the official homepage of this gorgeous nature depiction.

I also found that Disney’s classic The Living Desert is finally on DVD in the True Life Adventures Vol. 2 collection. I’ll get it at some point when my Visa is over my man Sherlock.

(The worst part about adding old entries is re-living some seriously shitty times. Thank gods I haven’t had any real exhaustion symptoms since that ^_^)

Some well put thoughts on popular culture for the weekend follow.

-I want “Owning Her Sexuality” to mean something other than “Hooker”.

-I want “Sexy” to mean something other than “In possession of a perpetual ‘come fuck me’ pose and pout.”

-I want “For Women/Girls” to mean something other than, “Holy shit! There’s a bandwagon! Let’s put on our blindfolds and jump for it!”

-I want the suggestion of an all encompassing list of ‘comics to get one’s girlfriend interested in comics’ to be summarily laughed off of every message board on the internet.

-I want to see different body types.

-I want to see different body types for the Good Guys.

-I want to see more than just a lone, Poster Girl on the creative roster, and as something other than editor.

What Do Women Want?

Hear, hear! More feedback to the comic industry in What Do Women Want? by Lisa Jonte.

I’m not concerned here about whether 300 could be interpreted as pro-Iraq-War propaganda, which, well, maybe it could and maybe it couldn’t. Here’s an interesting fact for you: the Nazis made historical propaganda films for their own people that they couldn’t show in Poland or Czechoslovakia because of the danger that the Poles or Czechs would identify the “bad guys” with the Germans and not with the British. These films were made intentionally as pro-German, anti-British propaganda, but the nature of fiction is such that there was room for the opposite interpretation — room for a Polish cinemagoer to read the story as supporting their own country’s resistance movement against the Germans. Without having seen 300, it’s impossible to say whether it’s likely to come across to the kind of audience it’s likely to have as being pro-war. That it celebrates bloodshed and manly warriors beating the living crud out of each other does not surprise me; that it apparently manages to be more gynophobic than the original comic must surely rank as some kind of achievement. But that is something that others who are angrier and more articulate than I am can verbally eviscerate the filmmakers for. I’m not concerned with that here.

300, the movie: in which a lily is gilded

Read what Katherine does concern herself with regarding 300, the movie based on Frank Miller’s comic book of the same name, in 300, the movie: in which a lily is gilded.

The way of life can be free and beautiful, but we have lost the way.
Greed has poisoned men’s souls, has barricaded the world with hate,
has goose-stepped us into misery and bloodshed.

We have developed speed, but we have shut ourselves in.
Machinery that gives abundance has left us in want.
Our knowledge has made us cynical; our cleverness, hard and unkind.
We think too much and feel too little.
More than machinery, we need humanity.
More than cleverness, we need kindness and gentleness.
Without these qualities, life will be violent and all will be lost.

Charlie Chaplin in The Great Dictator (1940)

Perjantaina juhlimme Minnan synttäreitä ja Ollin & Minnan tupareita peurakeiton ja muiden herkkujen parissa. Uusi koti on maalla, Vammalan kupeessa, ja ihanasti omistajiensa näköinen.

Lauantaina täytin virsikiintiöni Elvi-mummun (muuten) ihanilla 85-vuotispäivillä. serkkuni Sari ja Saija, sisareni Emma ja minä olimme valmistelleet lahjaksi vihkon, johon olimme kirjanneet muistojamme ja ajatuksiamme hänestä, ja juhlassa luimme siitä osia. Mummu oli selvästi otettu, ja muutenkin ihmiset vaikuttivat pitävän esityksestämme. Ruoka — jouluinen seisova pöytä — oli herkullista, perhettä ja sukulaisia oli kiva nähdä ja juhlakalu oli onnellinen ^_^

Lauantai-iltana katsoimme kolme elokuvaa: loistavan road/scam movien Paperikuu, Miyazakin animen Liikkuva linna sekä — Emman asiantuntemattoman morkkauksen inspiroimana — kauhuelokuvien parhaimmistoon kuuluvan Candymanin. Paperikuu oli juuri niin hyvä kuin muistinkin (vain kymmenvuotias Tatum O’Neil muuten sai roolistaan ansaitun Oscarin). Liikkuvaa linnaa en ollut aikaisemmin nähnyt, mutta osasin onneksi odottaa sen jäävän vaikkapa Henkien kätkemän syvyydestä. Sievä elokuva se on, ei siinä mitään, ja Diana Wynne Jonesin alkuperäisteos pitäisi saada luettavaksi. Candymanista terveisiä Emmalle: ‘missä tahansa slasherissa’ ei ole Philip Glassin soundtrackia (paitsi Candyman 2:ssa O.o). Tässä siitä hyvä analyyttinen arvostelu, joka ei edes spoilaa kovin pahasti (leffan tarina on muutenkin sen sisällön olennaisuusasteikon vähäisemmästä päästä).

Eilinen olikin sitten huomattavasti epäsosiaalisempi päivä. Olin Dugin kanssa kotosalla, emme syöneet yhtäkään lämmintä ateriaa ja pääasiassa pelasimme ropea. Minä lääkitsin flunssan etiäistä totilla, särkylääkkeillä ja levolla, ja tänään onkin ilahduttavasti parempi olo. Univelkaväsymystä lukuun ottamatta.

Hankintarintamalla tarkistin VISA-laskua ja havaitsin, että Japanin Amazon tosiaankin veloitti vain halvemman kuljetuksen edestä. Vanha uutinen The Black Dossierin julkaisun siirtymisestä ensi vuodelle saavutti minut viimein. Viimeisin arvaus on Tammikuun 10. Tämä pikkaisen huolestuttaa minua:

The [Black Dossier] will be the last League of Extraordinary Gentlemen project publish through DC/Wildstorm/ABC before Moore moves the property to Top Shelf, publisher of his current Lost Girls graphic novel.

Newsarama

Tietäen, että Moore on ollut aikas tympääntynyt DC:hen (syystä eli ei), toivon ettei kyseessä ole vallan tasoton ja/tai pakkopullalta maistuva väliteos. Siirtyminen Top Shelfille ilahduttaa minua muuten suuresti, koska Lost Girls on aivan jumalainen julkaisu, ja epäilen postista odottamani From Hellin uuden, uljaan painoksen olevan sitä myös:

This new edition has been completely re-mastered and printed on high-quality paper (instead of the traditional newsprint). It’s definitely the nicest edition of the book produced to date.

Top Shelf

Toissapäivänä kävimme katsomassa M:I:III:n eli kolmannen mahdottoman tehtävän. Toimintaelokuvana ihan jees. Pääosin niin toimivat näyttelijät, että edes Tomppa ei kyennyt diivailemaan pahemmin. Upeita lokaatioita, mainioita strategioita, vinkeitä laitteita ja hyvä tiimi — kaikkea mitä Mission Impossible -kuvioon kuuluu. Jotain jäi puuttumaan, joten omalla erittäin subjektiivisella asteikollani raina ansaitsee arvosanan C+ (joskaan B- ei ole kaukana). Eli: kerran katsottuna kivaa, mutta ei todennäköisesti ilmesty DVD-hyllyymme (vaikka on siellä huonompiakin leffoja).

Tänään vuorossa oli (viimein!) X-Men 3. Kokonaisuudessaan kokemus oli erinomaisen nautinnollinen, ja huomattavasti parempi kuin pelkäsin. Trilogia sai hyvän päätöksen, ja tälle fanitytölle jäi hyvä maku summuun.

Pahimmat miinukset:
- Kitty tuijottamassa tyhjyyteen suu auki suurimman osan kohtauksistaan ennen kuin hän yllättäen lunastaa paikkansa ottaessaan yhteen Juggernautin kanssa.
- Kolossin teräsmuoto. Blargh.
— Kyvytön Halle Berry naukuäänisenä, vaisuna, moppitukkaisena Stormina. Tällä kertaa vika ei ollut käsikirjoittajan, vaan Halle nyt vaan on ihan väärä rooliinsa.
— Loganin pehmokynnet: ei veripisaraakaan O.o
— — Pahnanpohjimmaisena Rogue. Ei mitään hyvää sanottavaa tästä hahmosta, joka paitsi ei ollut lainkaan kuin sarjakuvaesikuvansa myös tuli elokuvakäsikirjoituksessa käytännössä poiskumitetuksi. Mitä tuhlausta.

Melkoisia plussia:
+++ Magneto. Ian “I’ve got the powa” McKellen. Kaikki Magnetossa ja voimissaan.
++ Jean/Feeniks. Pidin sovelletusta tarinasta, Famke Janssenista, releistään ja kaikesta. Paitsi siitä, ettei Feeniksillä ollut tulilintuaan O.o
++ “Callisto”, jolla ehkä oli tekemistä esikuvansa kanssa vain sen verran, että hän pätki Stormia turpaan (you go, girl!), mutta kaikki muu kohdallaan. Se käheä nauru…
++ Logan. Etenkin tunnepuoli pelasi (taistelupuoli ei niinkään, ks. yllä).
+ Peto. Aluksi ei koskettanut, mutta akrobatia iski!
+ Enkeli. Mä tykkäsin.
+ Scott. Etenkin jälkimmäisellä puolella leffaa ^_^
+++ Koko Grayn talo -episodi.
+++ Lopetus ja toinen lopetus. *hykertelee*

Olen edelleen niin tohkeissani, että A- se on.

Leffan jälkeen oli pakko mennä käymään Anttilassa siltä varalta että niillä olisi soundtrackia hyllyssä. Ei tietenkään ollut (joten ostin sen iTunesista ja se soi nyt taustalla), mutta päädyimme investoimaan alennusleffoihin. Koitin Dugi-tyyliin ostaa pari kökköleffaa, ja olinkin jo aika ylpeä The Legacysta (IMDb 5,1), mutta en kyennyt päihittämään mestaria. Dugi kun kaivoi sieltä jostain Decoysin (IMDb 4,3)… Muita hankintoja: Azumi, Argenton Cat O’ Nine Tails, Katkera kuu, Liikkuva linna, Pillow Book, ja Punainen lohikäärme.

Kaksi elokuvaa, jotka kommentoivat maailman tilaa. Toissailtana työporukalla Inside Man ja eilen Dugin kanssa V niin kuin verikosto. Molemmista pidin erinomaisen paljon, mutta reaktio puolen tunnin sisään elokuvan jälkeen oli lähes vastakkainen.

Inside Man totisesti on Spike Leen elokuva. Vaikka sitä on mainittu populaariksi ja kaupalliseksi, tällainen kuvaus koskettaa vain sen pintaa. Klassinen veijariryöstely, realistisen oloinen poliisien päivä, film noir -viitteet ja postmoderni värikkäiden arvojen ja moninaisten kulttuurien maailma/NY yhdistyvät sulatusuunissaan seokseksi, joka paitsi jännittää ja hykerryttää myös nipistelee ajatushermoja. Hommasin heti soundtrackin iTunesista. Pidin näyttelijöistä. Rakastin rytmitystä.

Reaktio: hommattava DVD:llä ja katsottava nautiskellen yksityiskohdista ja intertekstuaalisista viitteistä. Ensikatsomalta A-.

On sääli, että Alan Moore otti nimensä pois siitä sarjakuvansa elokuva-adaptaatiosta, joka todennäköisesti tekee eniten kunniaa hänen alkuperäisteokselleen riippumatta siitä, montako tällaista adaptaatiota vielä tehdään. V niin kuin verikosto on vavisuttava aatteellinen ja visuaalinen tykitys, joka onnistuu olemaan yhtä aikaa irti ajasta ja tiukasti kiinni tässä päivässä. Olen äärettömän vaikuttunut Hugo Weavingista, joka sai kirjaimellisesti yhden ilmeen miehen kommunikoimaan tuntojaan monipuolisemmin kuin useimmat hahmot, joiden näyttelijöillä on (ainakin teoriassa) ollut kaikki naamalihakset käytössään. Olen myös yhtäläisesti vaikuttunut Natalie Portmanista, jota en enää koskaan dissaa näyttelijänä (tai muutenkaan). Kaikista suurimman vaikutuksen minuun kuitenkin teki se kokonaisuus, joka on V niin kuin verikoston elokuva-adaptaatio. Uskollinen juurilleen ja oma teoksensa juuri oikeassa suhteessa. *pieni hiljainen hetki*

Reaktio: kuten sisareni sanoi nähtyään juuri Sevenin valkokankaalta: “se oli tosi hyvä mutta en tiedä haluanko nähdä sitä enää koskaan”. Enkä oikeastaan vieläkään osaa kuvailla tunteitani tuon paremmin. Vielä kotonakin olin ihan sykkyrällä ja emotionaalisesti vereslihalla. Mutta niin minä olin sarjakuvaa lukiessanikin. En osaa sanoa miksi juuri tämä teos kolahtaa minulle niin kovaa, koska vaikka dystopiat kiehtovat minua suuresti, en muista minkään muun fasismikuvauksen riipineen minua näin. Mutta oli se vaan erinomainen elokuva (ja arvelen muuttavani mieleni V:n jälleennäkemisen suhteen DVD:n ilmestyessä a) kaupan b) meidän hyllyyn). Ensikatsomalta A-.

P.S. Otto Sinisalon V-arvostelu on tosi hyvä.