Innerface to Moiraverse

n/p: Malice Mizer: La Collection des Singles

• The Absolute Sandman Vol. 2 comes out on Oct 31. Via Neil who gives some details on the extras.
• Abney Park’s Robert is my hero: check out the AP airship bumber “fish”!
• Sometimes I too would like to solve obstacles like this. Order of the Stick rocks and they too dig airships (includes FF7 parody ^_^)!.

Tiedotteet Pauna Media Groupin Tokyopop-yhteistyön julkaisuhedelmistä olivat menneet minulta täysin ohi, joten ensikosketukseni aiheeseen oli kirjaimellinen ja tapahtui Ärrällä. Nappasin mukaani ykkösosat sekä M. Alice LeGrown Bizenghastista että Svetlana Chmakovan Dramaconista. Kuten tekijöiden nimistä voi päätellä, kyseessä on “mangahko” eli länsimaisten tekijöiden mangaa harrastavalle yleisölle tekemä sarjakuva, joka hyödyntää mangan konventioita ja tyylikeinoja. Lyhyesti: tokasta tykkäsin, ekasta en.

Bizenghastissa korppikutrinen, ylisöpöhtävään gothic lolita -tyyliin pukeutuva Dinah on orpo, saa kummallisia kohtauksia, näkee kummituksia ja vaikuttaa luonteeltaan olevan lähinnä sievä ripustin höpöhöpövaatteille. Onneksi hänellä on rinnallaan käytännössä myös orpo Vincent, joka jostain syystä tykkää suojella (tai ainakin väittää suojelevansa) Dinahia kummituksilta ja valehdella tämän kohtauksista lääkärille. Dinah ja Vincent lähtevät kävelylle, törmäävät Bizenghastin kylän mystiseen “toiseen hautausmaahan” ja ryykäävät innoissaan mausoleumiin. Dinah ajautuu osapuoleksi sopimukseen, jonka mukaan hänen on joka ilta ratkottava jonkun jumittaneen hengen probleema ja vapautettava sielu(ja) tai hänelle itselleen käy huonosti. Vincent tahtoo väkisin jäädä Dinahin rinnalle puuhastelemaan Bizenghastin historian pipipäisyyksien pariin.

Pidän gothic lolitoista. En pidä siitä, että ko. tyyliin yhdistellään teiniritsa- tai moe-piisteitä. Nätit tytöt ja kauniit pojat ovat suorastaan toivottavia asioita, mutta vain jos mukana tulee edes illuusio siitä, että pinnan alla piilee jotain. Minulla myös on sisäinen gootti, jota tämä wannabe-esitys ei kuitenkaan onnistunut kutittelemaan.

Sarjakuvissa tapahtuu usein fantastisia asioita ja etenkin mangapuolella kaikkea ei tarvitsekaan selitellä tai loogistaa, mutta Bizenghastin tarina jätti lähinnä onton fiiliksen. Minua ei kertakaikkiaan jaksanut kiinnostaa Dinah, Vincent, päivän kummitukset tai mausoleumissa majailevat, Dinahille tehtäviä antavat monsuotukset. Kun vielä piirtojälki on epätasaista — satunnaisten, jumalaisen kauniiden kuvien välissä tarinankuljetussivut näyttävät phimmillaan karkeilta ja harrastelijamaisilta — tyylistä jää vahvemmin fiilis epäkypsästä kuin originellista. Tympein maku jäi kuitenkin tönköstä dialogista, josta ei selvästikään pidä syyttää kääntäjää. Soisin LeGrown harkitsevan kyvykkään käsikirjoittajan käyttämistä ja keskittyvän piirrosjälkensä tasapainottamiseen. TJEU: näytesivut. Älä erehdy kuvittelemaan että sisältö niistä kummasti muuttuisi, (etenkään) hyvässä tai pahassa. Tuomio: en osta enempää.

Onneksi luin uudet mangahkoni oikeassa järjestyksessä, sillä Dramacon oli juuri sitä, minkä tarvitsin pyyhkimään päästäni Bizenghastin goottisakkaroosit. Synkät kulissipuut väistyvät, ja olemme kissatyttöjen, cosplay-asujen, paneelien ja myyntipöytien keskellä amerikkalaisessa mangaconissa. Kyseessä on nimenomaan lukiotyttö Chrisin ensimmäinen con, johon hän on tuonut näytille käsikirjoittamaansa ja poikaystävänsä piirtämää sarjakuvaa. Seuraa suuria tunteita, oivaltavaa dialogia, visuaalisia vitsejä, hersyvän itseironista mangaharrastamisparodiaa ja muutenkin maukasta shojoa. Kääntäjä (myös Bizenghastin kanssa puurtanut Antti Puolamäki) on pitänyt kielen sopivan notkeana ja Chmakovan taide sopii aiheeseensa täydellisesti: sopivasti söpöä, tehosteena chibi- ja muuta tyylittelyä ja kosketus tosimaailmaan kunnossa.

Pisteet kotiin Paunalle, joka myy juuri sitä miltä näyttääkin — myös Mangaconin näytesivut edustavat teosta hyvin. Tuomio: naureskelin paikoin ääneen ja olen ilmiselvästi kohderyhmää. Tätä lisää ^_^

Ostin, luin ja tykkäsin: Kristian Huitulan sarjakuva Oni Kudaki: The Magician and the Ghost Boy (jep, se on englanninkielinen) ammentaa Japanin historiasta, kummitustarinoista ja budosta. Kannattaa tukea kotimaista laatusarjakuvaa; ostaa voi vaikka netistä. Jatkoa Huitula lupailee syksylle.

Some well put thoughts on popular culture for the weekend follow.

-I want “Owning Her Sexuality” to mean something other than “Hooker”.

-I want “Sexy” to mean something other than “In possession of a perpetual ‘come fuck me’ pose and pout.”

-I want “For Women/Girls” to mean something other than, “Holy shit! There’s a bandwagon! Let’s put on our blindfolds and jump for it!”

-I want the suggestion of an all encompassing list of ‘comics to get one’s girlfriend interested in comics’ to be summarily laughed off of every message board on the internet.

-I want to see different body types.

-I want to see different body types for the Good Guys.

-I want to see more than just a lone, Poster Girl on the creative roster, and as something other than editor.

What Do Women Want?

Hear, hear! More feedback to the comic industry in What Do Women Want? by Lisa Jonte.

I’m not concerned here about whether 300 could be interpreted as pro-Iraq-War propaganda, which, well, maybe it could and maybe it couldn’t. Here’s an interesting fact for you: the Nazis made historical propaganda films for their own people that they couldn’t show in Poland or Czechoslovakia because of the danger that the Poles or Czechs would identify the “bad guys” with the Germans and not with the British. These films were made intentionally as pro-German, anti-British propaganda, but the nature of fiction is such that there was room for the opposite interpretation — room for a Polish cinemagoer to read the story as supporting their own country’s resistance movement against the Germans. Without having seen 300, it’s impossible to say whether it’s likely to come across to the kind of audience it’s likely to have as being pro-war. That it celebrates bloodshed and manly warriors beating the living crud out of each other does not surprise me; that it apparently manages to be more gynophobic than the original comic must surely rank as some kind of achievement. But that is something that others who are angrier and more articulate than I am can verbally eviscerate the filmmakers for. I’m not concerned with that here.

300, the movie: in which a lily is gilded

Read what Katherine does concern herself with regarding 300, the movie based on Frank Miller’s comic book of the same name, in 300, the movie: in which a lily is gilded.

Jenkki-Amazonin paketti saapui perille viime viikolla. Ai ihanuutta! Unelmatoimitukseni sisälsi Alan Mooren Prometheat neljä ja viisi, Joseph McCaben Hanging Out with the Dream King: Conversations with Neil Gaiman & His Collaboratorsin, Lon Milo Duquetten Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarotin ja aivan ihastuttavan kauniin, kovakantisen Martin Gardnerin kokoaman The Annotated Alice: The Definitive Editionin.

Viimeksi mainittu sisältää tietysti Lewis Carrollin teokset Alice’s Adventures in Wonderland ja Through the Looking Glass John Tennielin alkuperäisellä kuvituksella ja Martin Gardnerin kattavilla selitteillä. Definitive Edition sisältää sekä vuonna1959 ilmestyneen The Annotated Alicen että 1990 ilmestyneen More Annotated Alicen selitteet. *onnellinen pieni fanityttö*

An excellent review of Alan Moore and Melinda Gebbie’s Lost Girls: Really Really Good Books #1.

Lost Girls is not about the heroines of Alice in Wonderland, Peter and Wendy and The Wizard of Oz - but it has a close relationship with those characters and those stories. Moore and Gebbie have created an alternate history in which those books never existed, but the stories emerged in a rather less innocent manner - with many famous literary characters re-interpreted as lovers, seducers, abusers, drug addicts and prostitutes.

[…]

Moore and Gebbie pretty much turn the human body upside down and inside out in the name of sexual release, covering an extraordinary range of sexual kinks and activities up to and including incest and paedophilia. Though the first few chapters appear to do this quite gratuitously, it becomes pretty evident that Lost Girls is constructing a dialogue about sexuality which includes serious discussion of topics that many would consider taboo (not only the acts, but even talking about them).

[…]

What I liked about Lost Girls, apart from it being the prettiest and most readable porn I’ve ever come across, is the way that it was so dominated by not only women’s voices, but also the female gaze. I have no doubt that a great part of this is due to Gebbie’s artwork, but I don’t want to withhold Moore’s half of the credit.

Tansy Rayner Roberts

Read all about it at Velvet Threads: Really Really Good Books #1: Lost Girls by Alan Moore and Melinda Gebbie)

n/p: Rammstein: Völkerball CD

Koska valittamisesta on hyvä aloittaa, viimeiset ensin. En eilisestä alkaen ole saanut duunista yhteyttä henkilökohtaisiin sähköposteihini. Viimeisin arvaus on, että ongelma on duunin SSH-gatewayn päässä, jota ilmeisesti ei supportoida millään tavalla. Laitoin silti epätoivoisena toiveikkaana työpyynnön mikrotukeen. Niin, eiväthän ne työasioita ole. Mutta minulla menee sähköpostieni silmäilyyn varmasti vähemmän aikaa kuin työkaverit viettävät kahviossa katsoen mäkihyppyä, pelaten pokeria tai muun sosiaalisuuden parissa.

Hyvää on se, että löysin Clas Ohlsonilta riisinkeittimen. Syömme niin mieluusti kiinalaista, että luulen sen osoittautuvan hyväksi investoinniksi.

Kivalinjalla päällimmäisenä mielessä on Amazon UK:n tilaukseni: nuortenfantasiaa ja 2000 AD:ta ^_^

Aikaisemmin vain suomeksi lukemaani Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiaa olen himoinnut jo pitkään. Tilaamani teos kokoaa samoihin koviin kansiin Northern Lightsin, Subtle Knifen ja Amber Spyglassin.

Dianna Wynne Jonesin Chrestomanci-sarjasta sen sijaan on käännetty suomeksi vain ensimmäinen, Charmed Life, nimellä Noidan veli. Se teki minuun suuren vaikutuksen viitisentoista vuotta sitten, ja olin jokseenkin sydämistynyt saadessani selville, että alkuperäiskielellä jatko-osia on lukuisia. Paljon huonompaakin fantasiakirjallisuutta on käännetty. The Chronicles of Chrestomanci Volume 1 sisältää Charmed Lifen ja The Lives of Christopher Chantin ja The Chronicles of Chrestomanci Volume 2 on syönyt The Magicians of Capronan sekä Witch Weekin.

Victoria Walkerin The Winter of Enchantment on edellisistä poiketen täysin uusi tuttavuus. Luin SFX-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin tästä nuortenfantasiateoksesta, joka oli aikoinaan tehnyt vaikutuksen ainakin SFX:n toimittajaan Jayne Dearsleyyn ja esittelyjä kaipaamattomaan Neil Gaimaniin. Artikkeli, jonka sisältöä ja taustoja löytyy netistä, kertoo kuinka fantasia/nuortenkirjailijana lähes unohdettu Victoria Clayton (o.s. Walker) löytyi, ja kuvaa The Winter of Enchantmentin ja The House Called Hadlowesin kirjoittamista kirjailijan ollessa vain parikymppinen. Fidra Books on nyt uudelleenjulkaissut kolmekymmentä vuotta lopussa olleen Winterin, ja Housen pitäisi seurata perässä tänä vuonna. Tuen!

Muistan, miten kirjaston sarjakuvahyllyä läpi lukiessani inhosin Judge Dreddejä, jotka eivät muusta poiketen kiinnostaneet minua yhtään, ja joita oli ihan liian merkittävä osa hyllyn sisällöstä. Silloin, parikymmentä vuotta sitten, Lucky Luket, Tintit ja Asterixit vetosivat, ja 2000 AD oli paitsi mustavalkoista ja väkivaltaista myös tylsää. Muistan myös sen, miten jokunen vuosi myöhemmin jälleen etsin luettavaa samaisesta sarjakuvahyllystä ja päädyin tylsistymisissäni lukemaan satunnaista Judgea koukuttunein seurauksin. Omistuskokoelmamme on harmillisen pieni, mutta korjaussuunnitelma on valmiina. Panin tällä kertaa tilaukseen tarinoita kronologisessa järjestyksessä julkaisevasta sarjasta Judge Dredd: Complete Case Files ensimmäisen ja toisen osan.

Fifteen years in the academy
He was like no cadet they’d ever seen
A man so hard, his veins bleed ice
And when he speaks he never says it twice
They call him Judge, his last name is Dredd
So break the law, and you wind up dead
Truth and justice are what he’s fighting for
Judge Dredd the man, he is the law
DROKK IT!

(Anthrax: I Am the Law)

Perjantaina juhlimme Minnan synttäreitä ja Ollin & Minnan tupareita peurakeiton ja muiden herkkujen parissa. Uusi koti on maalla, Vammalan kupeessa, ja ihanasti omistajiensa näköinen.

Lauantaina täytin virsikiintiöni Elvi-mummun (muuten) ihanilla 85-vuotispäivillä. serkkuni Sari ja Saija, sisareni Emma ja minä olimme valmistelleet lahjaksi vihkon, johon olimme kirjanneet muistojamme ja ajatuksiamme hänestä, ja juhlassa luimme siitä osia. Mummu oli selvästi otettu, ja muutenkin ihmiset vaikuttivat pitävän esityksestämme. Ruoka — jouluinen seisova pöytä — oli herkullista, perhettä ja sukulaisia oli kiva nähdä ja juhlakalu oli onnellinen ^_^

Lauantai-iltana katsoimme kolme elokuvaa: loistavan road/scam movien Paperikuu, Miyazakin animen Liikkuva linna sekä — Emman asiantuntemattoman morkkauksen inspiroimana — kauhuelokuvien parhaimmistoon kuuluvan Candymanin. Paperikuu oli juuri niin hyvä kuin muistinkin (vain kymmenvuotias Tatum O’Neil muuten sai roolistaan ansaitun Oscarin). Liikkuvaa linnaa en ollut aikaisemmin nähnyt, mutta osasin onneksi odottaa sen jäävän vaikkapa Henkien kätkemän syvyydestä. Sievä elokuva se on, ei siinä mitään, ja Diana Wynne Jonesin alkuperäisteos pitäisi saada luettavaksi. Candymanista terveisiä Emmalle: ‘missä tahansa slasherissa’ ei ole Philip Glassin soundtrackia (paitsi Candyman 2:ssa O.o). Tässä siitä hyvä analyyttinen arvostelu, joka ei edes spoilaa kovin pahasti (leffan tarina on muutenkin sen sisällön olennaisuusasteikon vähäisemmästä päästä).

Eilinen olikin sitten huomattavasti epäsosiaalisempi päivä. Olin Dugin kanssa kotosalla, emme syöneet yhtäkään lämmintä ateriaa ja pääasiassa pelasimme ropea. Minä lääkitsin flunssan etiäistä totilla, särkylääkkeillä ja levolla, ja tänään onkin ilahduttavasti parempi olo. Univelkaväsymystä lukuun ottamatta.

Hankintarintamalla tarkistin VISA-laskua ja havaitsin, että Japanin Amazon tosiaankin veloitti vain halvemman kuljetuksen edestä. Vanha uutinen The Black Dossierin julkaisun siirtymisestä ensi vuodelle saavutti minut viimein. Viimeisin arvaus on Tammikuun 10. Tämä pikkaisen huolestuttaa minua:

The [Black Dossier] will be the last League of Extraordinary Gentlemen project publish through DC/Wildstorm/ABC before Moore moves the property to Top Shelf, publisher of his current Lost Girls graphic novel.

Newsarama

Tietäen, että Moore on ollut aikas tympääntynyt DC:hen (syystä eli ei), toivon ettei kyseessä ole vallan tasoton ja/tai pakkopullalta maistuva väliteos. Siirtyminen Top Shelfille ilahduttaa minua muuten suuresti, koska Lost Girls on aivan jumalainen julkaisu, ja epäilen postista odottamani From Hellin uuden, uljaan painoksen olevan sitä myös:

This new edition has been completely re-mastered and printed on high-quality paper (instead of the traditional newsprint). It’s definitely the nicest edition of the book produced to date.

Top Shelf

Kun olin kipeänä, jokunen erityisen tärkeä asia jäi kirjaamatta ylös.

Kuten Lacuna Coilin keikka 26.10. Lämppäreistä Poisonblack joutui perumaan solistin sairastuttua ja Mothgin Gothminister oli parhaimmillaan jos sen kuvitteli itsensä parodiaksi, mutta Lacuna itse oli livenä oikein mainio. Minusta oli erityisen ihanaa, että Dugi paitsi lähti mukaani keikalle myös tykkäsi kokemuksesta. Ei hän ole Lacunaa varsinaisesti vihannut, mutta en ollut ollenkaan varma, että hän haluaisi joutua tilaan jossa sitä kuuluu kovalla ja kauan. Kartutin vaatekaappiani keikkapaidalla ja -hupparilla, vaikka niiden puffaama uusin levy ei olekaan mielestäni parasta Lacunaa (paitsi ehkä juuri paitojen puolesta). Onnellista oli myös se, että bongasimme paikan päällä Mimmin, joka oli aivan lähiaikoina loikkaamassa Ruotsiin.

Kirjahyllyt pullistelevat, mutta yksi paketti oli ylitse muiden:

DC has outdone itself with the Absolute edition of Sandman: Volume 1. Containing the first 20 issues of the Sandman series, recolored and relettered, in a larger format, complete with slipcover and ribbon, and with bonus features like a script and an afterword written by writer Neil Gaiman, it is the ultimate comic book fetish object.

Jessa Crispin Gets to the Real Meaning of Christmas

‘Nuff said!

Meillä on enää yksi jakso Fireflyta katsomatta ja sen jälkeen Serenity. Joskus minuun iskee tällainen tarve viivytellä, säästää vielä jaksoja näkemättöminä. Katsoimme osan jaksoista televisiosta, sitten DVD:t vihdoin saatuamme yli puolet jaksoista niiltä, ja nyt — pitkän tauon jälkeen — viimeistä vaille loput. On se vaan niin hyvä. Kauankohan kestää ennen kuin tulee “henki päälle” sulkea tämä luku? Twin Peaksin ekan kauden viimeinen jakso on ollut (uusintakierroksemme) ainoana katsomattomana jo yli puoli vuotta (kun eivät saa kakkoskautta julkaistua!)… ja aina voi uppoutua Roomaan, jonka DVD-paketti puukoteloineen ylitti odotukseni ^_^ Katsomislistalla ovat myös mm. Dune, Argenton Opera ja yli kymmenen vuotta sitten Australiassa näkemäni Muriel’s Wedding.

Mitään emme kuitenkaan ole katsoneet hetkeen, sillä kiinnostuksemme ja aikamme on varastanut uusin sooloropekampanjamme. Mut hei, se on meistä vaan kivaa.

n/r: Dan Simmons: Hyperionin tuho

Dugi ruoja veti eilen niin hyvää ropea, että valvoimme sen parissa kahteen. Aamulla en millään meinannut saada silmiäni auki. Onneksi pelieskapismi taltutti minua jo pari yötä riivanneet painajaiset, joten lyhyeksi jääneet unet olivat sentään säällisiä. Tänään ja huomenna on pakko mennä ajoissa nukkumaan, että jaksan torstaina nousta viiden korvilla. Edessä on työreissu pääkaupunkiseudulle, ja siellä pitää olla jo yhdeksältä O.o

Olin eilen ahkera vielä kotonakin: värjäsin hiukseni (viimein!), pesin koneellisen pyykkiä ja harrastin muutenkin hiukan vaatehuoltoa. Asunnosta on vähitellen kadonnut tai ainakin vähentynyt sairastelumme sallima epäsiisteys. Onnistuin myös jälleen kerran järjestämään hyllyihimme lisää tilaa DVD-levyille ja sarjakuville. Ihan hyvä, koska kyllä niitä taas jonkin ajan päästä posti tuo ^_^

Siitä puheen ollen, syytän Joss Whedonia siitä, että koin tarpeelliseksi tilata Runaways series ykkösen, (kovakantinen, sisältää 18 ensimmäistä numeroa). Samalla kutsuin kotiini lisää Fablesia ja League of Extraordinary Gentlemen: The Black Dossierin, joka ilmestyy kuun lopussa. Onpa hyvä että on hyllytilaa ^_^

Muutoin teen töitä. Milläs muulla sitä harrastuksensa rahoittaisi.