* New Mutants: Back to School*
Tykästyin aikoinaan Ryhmä-X:n juniorisiipeen Suomessa julkaistujen seikkailujen myötä. Uusien Mutanttien silloinen inkarnaatio oli häkellyttävän kiinnostava porukka; tarinat sisälsivät vetoavasti inhimillisyyttä, identiteettikriisejä, ystävyyttä ja tragediaa. Sittemmin nostalgiatrippailin New Mutants Classic -sarjalla, jonka myötä sain viimein nauttia ryhmän alkuvaiheista, ja Magik: Storm and Illyana kokosi viimein koviin kansiin Kolossin traagisen pikkusiskon lapsuusvuodet helvetissä. Ensi vuoden puolella pitäisi myös ilmestyä Asgård-trilogia eli Asgardian Wars, joka on ehkä suosikki-X-tarinani!
No, kun sitten kävi ilmi, että Nunzio DeFilippis ja Christina Weir olivat käsikirjoittaneet uusia Uusia Mutantteja (heh), en voinut vastustaa kiusausta, ja hommasin sarjan ensimmäisen kokoelman Back to School. Alkuperäisten Uusien Mutanttien johtaja Kangastus palaa aikuisena Xavierin kouluun, ja auttaa tätä haalimaan kasaan uutta lahjakkaitten nuorukaisten luokkaa.
Keron Grantin ja Mark A. Robinsonin persoonalliset taidetyylit eivät tuo ensimmäisenä mieleen supersankarisarjakuvaa, ja näissä ensimmäisessä kuudessa numerossa on vähänlaisesti toimintakohtauksia. Kyseessä ei olekaan mikään bulkkitavara, vaan huolella kirjoitettu ja sisällökäs sarjakuva. Sen lisäksi, että DeFilippis ja Weir tuovat kehiin useita tuttuja mutta kasvaneita hahmoja, he onnistuvat luomaan joukon uusia tuttavuuksia, jotka herättivät mielenkiintoni ja sympatiani (toisin kuin mikään uusi X-hahmo vuosikausiin).
Jälkikäteen ajatellen on varmasti onnekasta, että en etukäteen tullut perehtyneeksi sarjan kohtaloon. Jos nimittäin olisin tiennyt, ettei sitä ole koottu kansiin kuin tämän ensimmäisen kokoelman verran, en ehkä olisi ostanut sitä. Ja jos olisin tiennyt miten loppusarjalle kävi, en varmastikaan olisi koskenut siihen pitkällä tikullakaan. Back to School oli kuitenkin paitsi lukemisen myös jatkon puuttumisen aiheuttaman pettymyksen arvoinen. Koko surkean tarinan voi lukea kirjoittajien sivustolta.
* Kabuki *
David Mackin Kabuki-sarja on sarjakuvataidetta parhaimmillaan. Sain vihdoin hankittua sen kuudennen (Scarab) ja seitsemännen (The Alchemy) kokoelman, kovakantisina jopa, ja sen kunniaksi luin pohjille aikaisemmat osat. Mackin jokainen sivu on itsessään taideteos, ja innovatiivinen kerronta, rytmitys ja erilaisten taidetekniikoiden käyttö vetävät sanattomaksi. Toki asiaa auttavat myös futuristinen mutta ah niin klassinen Japani-teemoitus ja kiehtovat naishahmot. Törkeän lahjakkaan Mackin taiteesta voi nauttia herran kotisivustolla.
* Family Man ja The Zombie Hunters*
En ole pitkään aikaan pysynyt kärryillä nettisarjakuvissa, mutta nyt luin itseni ajan tasalle useammallakin rintamalla. Nostan tässä esiin kaksi sarjaa, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta loistavat laadullisesti.
Family Man sijoittuu valistusajan Saksaan, ja sen päähenkilö on akateeminen Luther Levy. Teologian oppinut nuori mies potee uskonkriisiä ja luulee jo uransa tyssänneen alkuunsa, mutta pääsee onnenkantamoisella luennoitsijaksi Familienwaldin yliopistoon, jolla on vaikuttava kirjasto. Dylan Meconisin taide on kaunista ja käsikirjoitus sujuvaa. Suosittelen.
Jenny Romanchukin The Zombie Hunters on juuri sitä mitä nimi kertoo. Ei ehkä kovin kaukaisessa tulevaisuudessa ikävästi tarttuva virus nostaa tartunnan saaneet kuolleista mätänevinä, ihmislihaa himoitsevina hirviöinä. Tartunnan saaneet on eristetty terveistä, ja heistä osa uhmaa vaaravyöhykkeillä epäkuolleiden laumoja etsien käyttökelpoista kamaa. Jeah!
* Fables: The Dark Ages *
Fables on edennyt jo kahdenteentoista kokoelmaan, eikä sodan päättyminen hidasta menoa. Raunioista nousee uusi uhka, joka ravistelee vielä henkeä vetävän faabelipoppoon uuteen kaaokseen. Bill Willingham kietoo sadun ja julman todellisuuden niin mielenkiintoiseksi paketiksi, ettei addiktioni osoita hiipumisen merkkejä.
56% Ravenclaw