Innerface to Moiraverse

A Neil Gaiman tribute album that will be released by Dancing Ferret Discs in mid July (according to Billboard article) will have Gaiman-inspired music by Tori Amos (a new recording of Sister Named Desire) and 16 other artists. (via The Beat)

The new Doctor Who with Christopher Eccleston will start showing in Finnish tv (YLE TV2) in autumn! Right, no commercials! Wohoo ^_^ (in the news, via Snowgrouse)

I only recently noticed (via Emma) that Brian Froud’s ingenious Lady Cottington’s Pressed Fairy Book has received two sequels: Lady Cottington’s Fairy Album…

Brian Froud, faery expert and somewhat reluctant consultant to the Cottington Archive, has verified that this rare Victorian photo album is the property of Angelica Cottington’s elder sister, Euphemia Cottington, who mysteriously disappeared when Angelica was a young child. This facsimile reproduction is exact in every detail, featuring what Froud believes to be actual photographs of fairies taken by Euphemia accompanied by a journal of her magical and somewhat scandalous and shocking exploits. The volume is also overflowing with a wild assortment of Angelica’s now-infamous pressed, flattened and squashed fairies.

World of Froud

…and Lady Cottington’s Pressed Fairy Letters…

The Cottington Archive reluctantly announces that more information about the infamous Lady Cottington has surfaced: a scrapbook compiled by the fairy smasher herself of her correspondence with luminaries such as Queen Victoria, Annie Oakley, Igor Stravinsky, Sir Arthur Conan Doyle, Andrew Lang, P.T. Barnum, and more. All about fairies, these hilarious letters contain everything from wisdom to suggestions to chastisement. Lady Cottington has made notes in the margins not to mention smashed fairies throughout (will she EVER STOP this nasty habit?!).

World of Froud

…that I simply must have ^_^ I was somewhat less pleased about the re-release of Lady Cottington’s Pressed Fairy Book as a 10th Anniversary Edition with “eight additional pages and enhanced artwork throughout, virtually overflowing with freshly flattened fairies” and a new introduction by Brian Froud and Terry Jones. Since I already have the original version, that is. They also have released an enhanced 25th Anniversary Edition of Faeries that we already own two copies of (my paperback and Dugi’s harcover) O.o

The good news is that they’re doing this to many other Froud books as well and I’m really looking forward to the October release of Anniversary Edition of Goblins of Labyrinth! More info on these and a lot more in World of Froud.

Innostuin jälleen tilailemaan netistä erinäisiä kulttuurituotteita. Huomaan suuntautuneeni vaihteeksi kirjallisuuteen, mikä jostakin syystä ilahduttaa minua suuresti. Toisaalta epäilen samaa oireilua olevan sen, että huvikirjoittaminen ei oikein nappaa. Blah, Claritystakin olisi lisää kirjattavaa, mutta en ole toistaiseksi saanut aivojani kammettua tekstintuottoasentoon.

Kun muu ei onnaa, turvaudun populaarikulttuuriin. Aloitetaan Amazonista. Tilauksia on monta, joista kaksi CD-tilauksia ja muut kirjoja/sarjakuvia.

Olen himoinnut Fireflyn soundtrackia jo kauan ennen kuin sellainen julkaistiin. Havainnoin julkaisun jälkijunassa, ja senkin jälkeen levy roikkui jonkin aikaa “save for later”-osassa Amazonin ostoskärryäni. Raaskin viimein tilata levypaketin, ja Firefly-musiikki täyttää somasti siitä puolet. Mainittakoon tässä yhteydessä se ainokainen DVD-hankinta, eli EzyDVD:stä joku aika sitten tilaamani kaksilevyinen(! ^_^) Australia-versio Serenitystä.

Jälkimmäinen puolikas ensimmäistä levytilausta on Shawna Carolin Goddess Chant, johon tutustuin erään pakana-podcastin kautta. Olen aika kranttu chant-levytysten suhteen, mutta Carolin vahva ääni teki minuun vaikutuksen, ja podcastissa soitettu Sacred Pleasure kolahti. Tämän saatavuus Amazonista hieman helpotti ärtymystäni siitä, että toista podcast-ihastusta nimeltään Serpentine8 ei tunnu saavan mistään.

Toisen levytilauksen tein tänään, ja se sisältää vain yhden levyn. Syynä oli Dugin toive hommata Dario Argenton Infernon soundtrack. Amazonissa mokoma maksaa import-mansikoita, mutta Amazonin kautta toisesta kaupasta tilaten hinta asettui kohtuulliseksi. Panin tilauksen sisään heti, koska en luottanut kaupan tarjouksen kestävyyteen.

Myös kirjahankintapuolella olen podcastin inspiroima. Tattered Cover Book Store järjestää mainioita kirjailijailtoja, jotka sitten julkaistaan podcasteina (Authors on Tour live). Äskettäin kuuntelemani Al Frankenin esittely politiikkahuumoristaan vetosi, ja päädyin tilaamaan paitsi Frankenin oman The Truth (with Jokes) -teoksen myös hänen ohessa suosittelemansa George Packerin The Assassins’ Gate : America in Iraq -teoksen.

Politiikan kaveriksi pakettiin pakataan Maria Tatarin The Hard Facts of the Grimms’ Fairy Tales ja pitkään kaipaamani Neil Gaimanin Stardust Charles Vessin kuvituksella (tietoa versioista)

Hamassa tulevaisuudessa odotan pakettia, jonka hitaimmin saatava teos on Allan Brownin Inside the Wicker Man. Kyljessä tulevat Joss Whedonin käsikirjoittama Buffy-sarjakuva Tales of the Slayers, historiallisista vampyyrintappajista tarinoiva novellikokoelma Tales of the Slayer, Volume 3 (minulla on kaksi edeltävää kokoelmaa, joista pidin) ja Phil Foglion The XXXenophile Collection Vol. 1.

Vielä hamammassa tulevaisuudessa (koska kaikkien toimituksen kirjojen arvioitu lähettämisaika on viikkojen päästä) postiin kannetaan lisää Foglion XXXenophilea (osat 3-6; kakkoskokoelmasta on valitettavasti painos lopussa) ja Ursula K. Le Guinin tulkinta Lao Tzun klassikosta Tao Te Ching.

Viimeisenä muttei vähimpänä mainitsen CDJapanin tilaukseni, jonka luulisi saapuvan ihan piakkoin. Käytin ko. verkkokaupalta saamani 500 yenin alennuksen saadakseni kätösiini Gacktin uusimman albumin enteikkäältä nimeltään Diabolos. Vähät (ymmärtämälläni kielellä kirjoitetut) arvostelut eivät ole olleet kovin rohkaisevia, mutta uskallan odottaa, että albumi on ainakin rockimpi kuin balladipainotteinen Love Letter.

Käytän tänään kirjastossa neljä kirjaa, joiden lainan olen jo uusinut maksimin viisi kertaa netitse. Yhden niistä jätän sinne, koska sain sen juuri eilen luettua loppuun. Kyseessä on Jeff Longin Vuosi nolla. Aloitin sen lukemisen joskus varsinaisen lainaamisen jälkeen, ja uusin viidesti ennen kuin sain luettua loppuun. Osin tämä johtui kiireistä ja lukemisjaksamattomuudestani, osin siitä, että kirja vain ei ollut kovin hyvä. Pidin Longin Helvetin piireistä huomattavan paljon, joten olin jossakin määrin pettynyt. Oh well, jaksoin lukea loppuun sentään. Toisen kirjan jätän myös kirjastoon, koska en tällä hetkellä ole inspiroitunut lukemaan sitä. Kaksi muuta lainaan vielä uudestaan: Robert Irwinin Tuhannen ja yhden yön painajaisen ja P.C. Jersildin Viidennenkymmenennen vapahtajan.

Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi viimein Nelosella. Katselimme minisarjan ensimmäisen jakson ylistäen kyseisen scifin hyvyyttä ja manaten Nelosta. Ohjelma oli nimittäin niin myöhässä, että kymmenen minuutin nauhoitusvarani ei riittänyt ja jakson loppu jäi näkemättä. Kuten Dugi sanoi, ymmärtäähän sen että näyttävät maksetut mainokset, mutta saisivat kyllä karsia omistaan jos ovat myöhässä. Mitä Galacticaan tulee, odotan jatkoa innolla. Ja havaitsin, että olen viehtynyt herooiseen sotaestetiikkaan vakavammin kuin olen luullut O.o

Dugi katseli viikonloppuna videolta Aliaksen neloskautta mutta minulla ei kiinnostus meinaa millään riittää. Siitä huolimatta, että kolmoskauden suosta on noustu, Mia Maestro on sievä ja kaikista kähyin hahmo Sloane on edelleen tiukasti mukana. Nauhat sentään tyhjenevät Desperate Housewivesia, Galacticaa ja arvatenkin myös Lostia varten ^_^

Viikonlopun päätti rattoisasti vierailu serkkuni Saijan ja miehensä Kimmon luona sunnuntai-iltana. Hääleikissä joukko ystäviämme valitsi kuukauden tältä vuodelta ja ehdotti yhteistä aktiviteettia, joksi “herra ja rouva tammikuu” lupasivat pulkkamäkeä ja teetä. Pakkasraja ylittyi, joten jätimme ulkoleikit suosiolla väliin, mutta teetä ja hauskaa jutustelua riitti. Päätimme (jälleen kerran ^_^) pyrkiä siihen, että seuraavaan tapaamiseen ei ehtisi vierähtää yhtä paljon aikaa kuin edelliseen.

Muista sukulaisuutisista mainittakoon se, että nyttemmin Australian asukeiksi siirtyneet Emma ja Leke pääsivät vihdoin netin ääreen ja päivittelivät Uuden-Seelannin kuulumisiaan Oziin kuvien kera!

Maailmanpalan Virkanaisen kirjoitusta joulun lukutalkoista lukiessa melkein tippa nousi silmäkulmaani. Joululahjoista parhaiten on jäänyt mieleen erään vuoden superylläri, jota en meinannut uskoa todeksi edes paketin jo ollessa auki: stereot kaksilla kaiuttimilla, CD-soittimella ja kahdella kasettipesällä (sitä hurmosta viisti vasta tämänvuotinen iPod Nano). Toiseksi parhaita väristyksiä ovat aina tuottaneet kirjat.

Tänä vuonna sain pitkästä aikaa lahjaksi sellaista lukemista, jota en lainkaan odottanut tulevaksi. Olo oli kuin silloin männävuosina, kun paljon lukevat vanhempani olivat keksineet romaanin jos toisenkin tytärten iloksi ja kirjahyllyjä täyttämään. Viime vuosina useimmat luettavat lahjat ovat olleet toivottuja. Sellaisissa ei tietenkään ole yhtään mitään vikaa, mutta kyllä tuntemattomissa tai muuten yllättävissä kirjalahjoissa on oma viehätyksensä.

Tänä vuonna kirjapaketeistani kuoriutuivat Dugilta saatu Michael Enden Momo (olen lukenut sen aikaisemmin mutta siitä on vuosia), Emman antama Susanna Clarken Jonathan Strange and Mr Norrell pokkarina (minulla on se jo kovakantisena, mutta en ole vielä saanut luettua sitä suurelta osin epäkätevän koon ja painon vuoksi — pokkariversio oli siis kovasti tervetullut) ja aivan uutena tuttavuutena Dugin löytämä Elizabeth Kostovan The Historian.

Arvosteluista päätelleen viimeksi mainittu on juuri sellainen kirja, josta pidän. Tästä minut vakuutti etenkin tämä Amazoniin kirjailtu yhden tähden kommentti otsikolla “Overrated”:

I was so excited for this book to come out. I thought it was going to be an action packed novel about a girl desperatley trying to find out about Dracula. Goodness was I wrong!!! This book reads like a history textbook about ancient europe. It is dull and boring. There is no juice, nothing that wants to make you go further. For all of the hype it received, it should have been a lot better. If she would have cut out about 300 pages, it could have been more interesting. I wouldn’t reccommend this book to anyone.

Mfan (Sacramento, Ca USA)

Vaikuttaa todella lupaavalta minun kannaltani ^_^ Hyvää povaa myös tämä Salonin arvostelu.

Myös pelilahjat palauttivat minut lapsuuden joulujen tunnelmiin. Niihin, joiden olennaisena osana lahjaksi saatuja pelejä pelattiin joulupäivänä koko suvun voimin. Dugi ja minä saimme Emmalta ja Lekeltä Menolippu-lautapelin ja minä annoin Dugille Lord of the Rings Monopolyn. Emman ja Leken iloksi metsästimme Tampereen pelejä myyvien kauppojen viidakosta (oli jännää, koska emme muistaneet pelin nimeä) viihdyttäväksi todetun Letra-Mix kirjainnoppapelin matkan ratoksi. Näistä vain viimeksi mainittua ehdittiin kokeilemaan joulunajan valitettavan lyhyyden vuoksi, mutta tilaisuuksia peliriemuun varmasti tulee.

Olen todella tyytyväinen, että lautapelit elävät jälleen kukoistuskautta, ja laatupelejä käännetään suomeksi.

Apparently Studio Ghibli will adapt Ursula K. Le Guin’s Earthsea, with The Miyazaki’s son Goro Miyazaki directing the animation film. (via The Beat and Nausicaa.net news)

It can’t be as bad as the Sci Fi Channel miniseries (to find out what was wrong with it, see Le Guin’s page). But will it be good?

Finished reading Harry Potter and the Order of the Phoenix and started on Harry Potter and the Half-Blood Prince. (I read just the first chapter, Dugi, keep your pants on!) (He hasn’t finished with it yet.)

Also, The Order of the Stick features a Harry Potter parody. Good timing, if you ask me.

The weekend and several days before it were so unbelievably hectic that I’m still somewhat crushed. The best part is that both the Friday of Baronial Investiture (SCA event) and Mikko and Gini’s wedding on Saturday went brilliantly. There is no worst part. I mean, I knew I was going to be rather dead afterwards and that’s why I have my holiday now ^_^ Other than that everything was and is great.

On my days off I’ve been doing a lot of cleaning up at home and also some catching up with un-work-related-stuff. I’m currently doing the last pile of laundry, having some dishes soaking and pondering on what music I should listen to next. Not bad for a holiday schedule. Earlier on today I booked a time to a beauty salon (for Fri next week), wrote a first draft of a short article and received a phone call about my wedding ring being ready ^_^

Tomorrow we have an appointment with the judge who’ll wed us and in the evening I’ll have some friends over for a birthday cake Dugi promised to make. And I luv being on holiday.

I’ve also been doing plenty of reading:

• Charlaine Harris: Dead Until Dark
• Dan Simmons: Hyperion
• MaryJanice Davidson: Undead and Unwed
• Alexandra Marinina: Murhaaja vasten tahtoaan

Did I mention how I love my holiday?

Kolikon kääntöpuoli nosti pöydälle uusimman käänteen Dan Brownin Da Vinci -koodi (The Da Vinci Code) -ilmiössä. Vuonna 1982 teoksensa Holy Blood, Holy Grail julkaisseet Michael Baigent, Richard Leigh ja Henry Lincoln (joista Baigent ja Leigh ovat varsinaisesti nostaneet syytteen) syyttävät Brownia tekijänoikeuden loukkauksesta.

Syytös ei koske juonen plagiointia vaan tietokirjaksi identifioituvan Holy Blood, Holy Grailin tekijöiden keräämän tietoaineiston varastamista. Leigh toteaa:

It’s not that Dan Brown has lifted certain ideas because a number of people have done that before. It’s rather that he’s lifted the whole architecture - the whole jigsaw puzzle - and hung it on to the peg of a fictional thriller.

Leigh Telegraphin artikkelissa

Syytöksiä on helppo ajatella rahanahneutena. Brownin trilleriä on myyty huimia määriä, ja uskallan arvella, että Holy Blood, Holy Grail ei “New York Times bestselleriydestään” huolimatta ole yltänyt vastaaviin lukemiin.

Toisaalta minua on ärsyttänyt miten Brownin kirjasta kohutaan ihan kuin sen ajatukset olisivat jotenkin uusia. Juurikin Holy Blood, Holy Grail alunperin toi ne “valtavirran tietoisuuteen” ja samoja teemoja on käsitellyt mm. Lynn Picknettin ja Clive Princen The Templar Revelation (ks. Wikipedia). Voin hyvin ymmärtää, että Brownin hypetys on kova pala ilmeisen vakavasti tutkimukseensa suhtautuville Baigentille ja Leighille, ja toki kyse on rahasta. Se ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö syytökset voisi olla oikeutettuja. Esim. Wikipedian mukaan Da Vinci Codessa viitataan Holy Blood, Holy Grailiin merkittävissä määrin.

Minulla ei ole omaa mielipidettä (moraalisesta tai loogisesta oikeutuksesta — lakiasiat jätän suosiolla asiantuntijoille) tähän aiheeseen, koska The Da Vinci Code majailee edelleen lukemattomana kirjahyllyssäni. Paitsi että sen ympärille noussut kohu on tympäissyt minua, olen pelännyt teoksen olevan heikompi kuin Brownin Angels and Demons, josta pidin paljon. Jos sen viihdearvo onkin vähäisempi, lukeminen vertaillen Holy Blood, Holy Grailiin ja ja The Templar Revelationiin voisi olla kiinnostavaa.

Perkeleen periskooppi (tässä tapauksessa Loponen) kunnostautuu arvostelemalla kirjan, joka ehdottomasti kuuluu parhaat lukemani kirjat -listalleni, vaikka muuten “parhaiden” valitseminen on niin kovin tuskallista: Umberto Econ Foucaultin heilurin. Olen etsinyt tätä mestariteosta (suomenkielisenä käännöksenä) kokoelmiini jo jokusen vuoden, koska siitä on painos loppu. On se vaan niin hyvä.

I’m swamped with work. I’m swimming in a huge pool of work with my feet not finding the bottom. Don’t ask.

I was so tired that I didn’t want to talk at all last night when I got home. Poor Dugi tried to ask me something and I just sat on the floor, organising the soundtrack CDs that just had to be put in thematic and alphabetical order at that very moment. When I’m feeling like that, too tired to clean up but the apartment looks like a waste tip, doing some really mechanical organising or cleaning (like doing the dishes) helps. Why CDs? Because the best part of coming home yesterday was finding my first CD order from Amazon in the mail. Constantine soundtrack needed to get its rightful place in the soundtrack shelf and Jocelyn Pook’s Flood is simply breathtaking.

Later I had calmed down somewhat and was actually talking again. Dugi cooked us dinner and we watched Ringu 0. Just the night before we had watched the brilliant Ringu and the mediocre Ringu 2; Ringu 0 ranks somewhere between the two. I really enjoyed watching the whole “Ring Cycle”, though. I’d like to see the US remake, too, for comparison’s sake.

So much work, man… Just had to have a break and write this entry.

What else… I got my book order from Amazon, too. Jonathan Strange & Mr Norrell gave me a surprise, for it had a red dustjacket cover instead of the black one I was expecting. Apparently the US edition’s most recent printings have been having those. Christopher Lee’s Lord of Misrule looks mightily interesting and Ronald Hutton’s The Triumph of the Moon has exactly as small print as a friend told me ^_^

Instead of my new books or the ones I’m in the middle of I’ve been re-reading Neil Gaiman’s Sandman comic books: Preludes and Nocturnes on Mon-Tue, Nukketalo 1 (The Doll’s House) on Wed, Nukketalo 2 on Thu and last night and today on the bus I read Unien maa (Dream Country). Been checking out the annotations, too. Inspired by Preludes and Nocturnes I got around building a comic page in Masquerade. I’m nearing the gap in my Sandman collection and once again would really, really want to complete it. Plus replace the too-many-times-read Preludes and Nocturnes (my first ever Sandman comic and it shows ^_^) and the Finnish translations. I guess I’ll finally have to give in to getting the yucky new covers (the old ones were much prettier but they’re all out of print I think). More about my Sandman fangirlishness some other time.

Ungh, back to work now.