Innerface to Moiraverse

Seuraa häpeilemätöntä vauvatavarakuumeilua.

Keskeytimme kotinökötyksemme matkalla Kauppakeskus Duoon ja postiin. Ostoslistalla oli vessapaperia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Jo ennen ainokaista suunniteltua syrjähyppyämme, pysähdystä Robert’s Coffeehen kahville ja jätskille, Vapaa Valinta kutsui meitä. Dugi oli nähnyt siellä “hengaaja-apsullemme” täydellisesti sopivan lelun. Vaikka suhtauduin siihen ensin soveliaalla uuden äidin terveysparanoialla syynäten onko CE-merkinnät kunnossa (ja “voikohan tämän jotenkin desinfioida?” — argh), kun Dugi osoitti apsun nimeä, olin minäkin myyty. Mitä siitä vaikka helisevä, heijaava Moki-apina onkin sovelias vasta puolivuotiaille, se sai meiltä hyvän kodin. Mukaamme lähti myös pieni pehmomöhköfantti, joskin tässä vaiheessa on epäselvää onko se Mogille vai möhköfantteja fanittavalle äiskälle (etenkin kun “nää korvat ehkä saattaa lähteä irti…” O.o).

Robert’s Coffeessa istuessamme silmäni iskeytyivät läheisen lastenvaatekaupan ikkunassa näkyviin kesähattuihin. Jostakin olin lukenut, että pikkuisella pitäisi olla kesällä hattu, jossa on ihan lieriäkin. Valitettavasti kyseiset ihanuudet olivat pienimmilläänkin liian isoja. Onneksi(?) kauppa oli pullollaan kaikkea muutakin ihastuttavaa (havainnet ylisanatrendin…). Lopulta onnistuimme pakenemaan mukanamme vain hurmaava, vihreä, koalalla (sekin ilmiselvästi hengaaja-apsu!) koristettu kietaisubody ja kahdet söpöset sukat. Raja on siis ylitetty, tähän asti olin kyennyt rajoittamaan Mogin vaatehankinnat käytettyihin.

Ruokakaupasta selvisimme päivittäistavaroilla ja tuoreella ananaksella, mutta matkalla postiin tuho iski taas. Infon ale oli sadistisesti aseteltu niin, että törkyhalvat lastenkirjat olivat lähestulkoon käytävällä asti tyrkyllä. Riemukseni bongasin kirjan nimeltä Eläimiä valokuvissa: kun pikaselauksella silmään heti osui susi ja villisika, minun oli ihan mahdoton laskea kirjaa käsistäni. Oikeita eläimiä (eikä piirroksia) luonnossa! Piirroskuvituksen puolella minua viehättivät Nälkäinen hiiri (meidän Mogi oppii mitä eläimet syövät!) ja Franklin ja unipeitto, jonka antropomorfinen* kilpikonnapäähenkilö ei sentään pukeudu housuihin. Vaan ei huolta, Ystävämme karhuherra Paddington kattaa myös vaatetuspuolen ^_^ Dugi oli patistanut minut kassalle loottini kanssa ja vitsailin myyjälle kirjahankintojeni tuottavan meille aviokriisin. Juuri maksettuani, äsken vielä kulmiaan kurtistellut Dugi kiiruhti paikalle Paddington kannossa. Olisimme siis olleet tasoissa lastenkirjakuumeilussamme, ellen olisi viime hetkellä löytänyt vielä toistakin Eläimiä valokuvissa -kirjaa (toki eri osaa). Ihana mieheni hyväksyi sen ostettavaksi naputtamatta, mutta komensi minut tiukasti takaisin ostoskärryjen luo kulkematta enää kirjahyllyjen läheltäkään…

*) En oikeasti mitenkään fasistisesti vastusta antropomorfismia etenkään lastenviihteessä, mutta minusta on tärkeää opettaa lapselle myös ihan oikeista eläimistä.

Postissa meitä odotti hirmuinen läjä paketteja. Äitiyspakkaus. Huuto.netin kautta ostettu paketillinen ensivaatteita (nyt meillä taitaa olla pikkuhousuja lukuun ottamatta kaikki vastasyntyneen Mogin välttämättömin vaatetus, ja kohtuuhinnalla ^_^). Uudet kirjat -kerhon paketti: Pieni jälkikirja, Pieni lintukirja, Pieni kukkakirja ja Pieni ötökkäkirja yhteisiin luontoontutustumishetkiin (havaitse vaaleanpunaisella ja helmiäisellä reunustetut unelmapilvet kirjoittajan pään ympärillä), yllättäen bongaamani Marjatta Kurenniemen Unikon satuja, josta on viimein pari vuotta sitten otettu toinen(!) painos 58(!!) vuoden jälkeen — rakastuin aikoinaan äitini lapsuudessaan saamaan kappaleeseen, ja tämä oli pakko-ostos vaikka kuvitus onkin valitettavasti modernisoitu* — Tove Janssonin kuvakirjaklassikot Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä ja jotain vain perheen aikuisille: Tuoksuva puutarha (täydennystä historiallisen erotiikan kokoelmaani). Niin, tuli sieltä myös Amazon-paketti, mutta sitä en ole vielä vauvatohkeilultani malttanut avata.

*) En yhtään hyväksy kirjojen kuvitusten päivittämistä. Tarina vailla loppua ilmestyi uusintapainoksena ilman upeita, koko sivun anfangejaan, Lauren Childin Peppi Pitkätossuun laatima uusi kuvitus on minusta aivan järkyttävä, ja vaikka Unikon satujen uudet kuvat ovat ihan okei, vanhat olivat äärettömän kauniit. Onneksi olen nykyisin äitini vanhan kappaleen onnellinen omistaja, joskin se on valitettavasti kamalassa kunnossa. Rakastin tätä kirjaa niin, että edes lopusta puuttuvat sivut eivät saaneet minua sallimaan sen pois heittämistä mummun ja vaarin vintin siivouksen yhteydessä.

Joo. Lienemme kaiken avun ulottumattomissa. Vaan elämmekin jo 33. raskausviikkoa.

Pyysin viime perjantain palkattomaksi vapaaksi todettuani, etten ole ehtinyt kampaajalle kuukausiin ja päällepantavan valikoima oli jo jonkin aikaa käynyt yhä vähäisemmäksi — ja töissä on ollut ns. väljää. Välttäviä hiuspäiviä saa toki aikaiseksi omilla saksillakin, kun ainoa tiheämmin huoltoa kaipaava osa kuontalosta on otsatukka, mutta ammattilaisen jälki on Ihan Eri Asia. Ihanalta vakikampaajaltani löytyi aika päivän varoitusajalla, ja aloitin vapaapäiväni siellä.

Siistitty hiusto kruununani pörräsin ympäri keskustaa nautintojen perässä. Arnold’silta poimin matkaan vaniljatäytteisen, suklaakuorrutetun donitsisydämen kotona flunssaa potevalle rakkaalleni ja kaneli-sokeri-donitsin itselleni. Tullintorin sukkaliike palveli paitsi hyvillä tukisukilla (ihan parhautta, ei hävetä) myös Nanson b-laatuisella yöpaidalla (joka Nanson korkean normaalilaadun ansiosta vaikuttaa maallikon silmään jokseenkin täydelliseltä mutta on ystävällisesti b-hintainen).

Suomalaisen kirja-alesta bongasin Gennadi Spirinin kuvittaman satukirjan — fanitan sedän taidetta — ja Swamp Musicissa käytin täyden leimakorttini Nightwishin Dark Passion Playn platinapainokseen. Rahalla mukaan lähti alehintainen Over the Hills And Far Away collector’s edition (Nightwishiä tämäkin), joka alkuperäisen EP:n lisäksi sisältää live-kamaa ja nimibiisin, joka on suosikki-coverini, videon.

Hämeenkadun seikkailuni jatkui Lindexin metsästyksellä (muistelin sen olevan Hämeenkadulla, mutta itse asiassa se onkin Koskikeskuksessa), mutta sen sijaan päädyinkin KappAhliin. Miten ihanaa, kerrankin muoti suosi minua: näin tunikamaisia ja muuten vatsaväljiä paitoja joka suunnassa! Ja kauniita, vieläpä. Eikä siinä vielä kaikki, sopivasti rintaliiveillä oli alennushinta 9,95. Olin jo jonkin aikaa seurannut vaatekaappini sisällön vähittäistä epäsopivaksi muuttumista, kiitos yksiötään laajentavan Mogin, ja oli jo korkea aika hommata jotain paremmin nykytilaani istuvaa.

Paitsi että löysin imetyskäyttöönkin soveltuvia liivejä (eivätkä ne edes olleet rumia kuten pelkäsin ^_^), useita paitoja ja isojen tyttöjen XLNT-malliston puolelta jopa kahdet mukavat ja hyvännäköiset housut(!), nautiskelin päivän suurimmasta ihmeestä: sovituskopissa oli kivaa. Yleensä vihaan vaateostoksilla käymistä, koska se on loputonta kärsimystä ja usein myös nöyryyttävää; monetkohan kerrat aikaisemmin hyväksi havaitut vaatekoot ovatkin juuri siinä liikkeessä aivan väärän mallisia tai peräti toisen liikkeen numeerisesti vastaavia paria kokoa pienempiä… KappAhlin sovituskopissa tunsin itseni kauniiksi. Kaiken materianautiskelun keskelläkin se oli vapaapäiväni upein anti.

Päätin kierrokseni Sokkarille. Olin vaihtanut KappAhlista hankkimani farkut jalkaan jo liikkeessä, ja Sokoksella lisäsin asustukseeni laadukkaan nahkavyön. Se oli juuri sitä lajia ainoa kappale: sopivan pitkä, edusti ilmiasultaan farkkuvyön ideaaliani ja hintakin oli kohtuullinen. Vapaapäiväni totisesti osui onnellisten tähtien alle! Suorastaan uutena naisena sukelsin Sokos Herkkuun suorittamaan pakolliset ruokaostokset. Dugin sairastamisen vuoksi en hankkinut mitään superpäivällistä, vaan päätin meidän herkuttelevan arkisesti ja helposti einespinaattiletuilla ja -kananuggeteilla ^_^ Siirryin lastini kanssa bussipysäkille ja sieltä kotiin vielä hyvin iltapäivän puolella.

Loput vapaapäivästäni nautin rakkaimpani nuhaisesta mutta muuten erinomaisesta seurasta, Neverwinter Nightsista (korvikkeena vielä kasauksessa olleelle uudelle koneelleni ja sen kaverina ostamalleni Neverwinter Nights 2:lle) ja äskettäin Amazonin pokkarialesta hankkimastani Richelle Meadin Vampire Academysta (olkoon vaan Young Adult -kirja, osoittautui että olin ihan riittävästi kohderyhmää)*. Joskus häpeilemätön nautiskelu elämän pienistä iloista ja silkasta vapaa-ajasta hakkaa glamourin sata-nolla.

*) Hommasin Meadia samalla kertaa kaksin kappalein, vaikken etukäteen tiennyt kirjoista mitään Amazonin arvosteluja enempää. Succubus Blues, joka edustaa samaa sujuvaa, viihteellistä ja ihan riittävän freesiä urbaanifantasiaa laadukkaalla romantiikalla höystettynä kuin Vampire Academy, mutta ei-YA-teoksena uskaltautuu piipahtamaan eksplisiittisemmän pehmopornon puolelle ja on sävyltään humoristisempi, osoittautui vielä paremmaksi. Jatko-osat (molemmat olivat omien sarjojensa aloitukset) ovat jo tilauksessa ^_^ Supernaturaaliromanssi-genren rakkaimman paheeni Laurell K. Hamiltonin Anita Blake -sarjan upottua niin syvälle keskinkertaisuuden suohon, että fanityttöydestäni huolimatta tuoreimmat osat ovat tökkineet, olen erittäin tyytyväinen että löysin Meadin. (Ilokseni havaitsin, että tuorein Anita Blake, The Harlequin, on saanut jossakin määrin paremmat arvostelut kuin lähiedeltäjänsä — valitettavasti viimeksi lukemani Incubus Dreamsin ja sen välissä on lyttyyn haukuttu Danse Macabre.)

Muista asioista mainittakoon, että vapaaperjantaitani edeltävänä päivänä selvisin jälleen neuvolasta puhtain paperein (jännitän aina sinne menoa kuin kyseessä olisi jotenkin vakavampikin tentti): verenpaine normaali, painonnousu säällinen, hemoglobiini jopa edellistä kertaa parempi ja kohtu ja Mogin sydänäänet kuten pitääkin ^_^

Olen aina kadehtinut Emman Pomp-O-motoa. Se on James Clavellin kirjoittama ja George Sharpin kuvittama lastenkirja, jossa Japania muistuttavasta fantastisesta maailmasta kotoisin oleva pienikokoinen velhopoika Pomp-O-moto vie austalialaisen Patrician hurjaan seikkailuun. Matkalla kohdataan niin Pomp-O-moton perhe, irkkumaaginen Charlie Punanenäoluenjuoja kuin myös hirveä Nurk-u Paha, joka on varastanut voimat polion sairastaneen Patrician jaloista. Sharpin taide on hengästyttävän kaunista, ja itämainen eksotiikka höystää kaavaltaan klassisensorttisen tarinan kiehtovaksi.

Painoksethan siitä toki ovat olleet loppu jo vuosikausia.

Luulin jo Amazon Marketplacen kautta tilaamani amerikankielisen kappaleen kadonneen postin syövereihin, mutta tänään se vihdoin tuli, matkattuaan (ehkä kimononkirjavan rinnakkaistodellisuuden kautta?) paria päivää yli kaksi ja puoli kuukautta. Kuvat ovat juuri niin ihania kuin muistinkin, ja suomikäännös vaikuttaa olleen melkoisen uskollinen. Thrump-O-moto, Charlie Rednosebeerdrinker, Nurk-u the Bad… Kirja on hyvässä kunnossa, vaikka se on vuodelta 1986. Ja minä olen viimein tasoissa sisareni kanssa — jos ei oteta huomioon sitä katkeroittavaa seikkaa, että hän omistaa suomenkielisen Cyberpunk 2.0.2.0:n…

(…Fuhhuurilla tietysti.)

Suuri vääryys on viimein korjattu, kun Michael Enden Tarina vailla loppua löytyy jälleen kirjahyllystäni. Olin nimittäin ensimmäistä painosta edustavan kappaleen onnellinen omistaja, kunnes menin lainaamaan sen jollekulle, joka ei koskaan palauttanut aarrettani *katkera*. Olin vieläpä voittanut kirjan Raahen kirjaston vuonna miekka ja kirves pitämästä tietovisasta. Koska rakastan tätä teosta syvästi, minulla vähemmän yllättävästi on vankkoja käsityksiä siitä millainen sen pitää olla… seuraa ruotimista.

Tuoreen kolmannen painoksen kovakantisella opuksella on paperikannet ja kirjanmerkkinauha, ja painatus on kaksivärinen kuten pitääkin. Nillitystä tuottaa vain värien valinta, punaisen kaverina kun on sininen aiempien painoksien vihreän sijaan. Myönnettävä kuitenkin on, että uudessa painoksessa tekstit ovat paremmalla kontrastilla ja siten helppolukuisemmat. Myös fontissa on panostettu luettavuuteen, ja vaikka ero ei olekaan suurensuuri, kaipaan silti vanhan painoksen fontin hillittyä koristeellisuutta.

Kansipaperin kuvitus on vaihtunut kokonaan — ensimmäisen painoksen kansi oli kuin tämän saksaversion. Hetken totuttelun jälkeen vaaleanruskealle pohjalle asetellut siniset otsikkokirjaimet ja toisiaan hännästä purevat käärmeet (jotka kuitenkin ovat samansinisiä, eivät “tumma ja vaalea”) alkoivat miellyttää silmääni (ja paljon rumempikin se voisi olla, tsekkaa vaikka tuoreempi saksaversio ja huomaa tuttu soikio sinisen kaameuden keskellä O.o). Käärmeiden välisessä soikiossa erinäiset hahmot kiipivät punaisella pohjalla olevassa oksakasvustossa (taide Claudia Seegerin). Itse sinisen kirjan etu- tai takakannessa ei lue yhtään mitään. Selkämyksessä lukee kansipaperin fonteilla kirjailijan ja kirjan nimi, ja niiden alla kaartuu toinen kansikuvan käärmeistä, kaikki valkoisella. Kaikkiaan paketti on tyylikäs, ja sini-puna-valkoinen(/vaaleanruskea) teema on yhtenäinen.

Painosten suurin ero on nähtävissä kunkin luvun alussa. Vanhoissa painoksissa lukujen “kansilehdillä” lukee luvun nimi fraktuuratyyppisellä punaisella fontilla. Kunkin luvun anfangi on oma sivunsa, jolla suurikokoinen kirjain on kehystetty luvun aiheeseen sopivalla Roswitha Quadfliegin taiteella. Uudessa painoksessa lukujen “kansilehdet” ovat marginaalia lukuun ottamatta sinisiä valkoisella tekstillä, ja fontti on sama kuin leipätekstissä. En pidä niistä yhtään; kirjan satumaisuuteen nähden ne ovat ihan liian funkkiksia ja muuhun huoliteltuun ulkoasuun verrattuna suorastaan keskeneräisen oloisia. Anfangit ovat nyt tavallisempaan tapaan luvun ensimmäisellä sivulla, korkeudeltaan viisi riviä, ja tyyliltään kannen käärmeiden kaltaisia. Ne ovat itsessään kivat ja tyylikkäät, mutta kaipaan Quadfliegin kuvitusta.

Käännös on sama kuin aikaisemmissakin painoksissa (Marja Kyrö 1982). Hetken selailun jälkeen huomaan tottuneeni siniseen painatukseen, pitäväni kirjan koosta ja anfangeista, ja vain rumat lukujen “kansisivut” häiritsevät. Kaikkiaan uusi painos on kulttuuriteko Otavalta, ja suoritettu kiitettävästi (päätellen uudemmasta saksalaisesta versiosta, uskallan arvella, että taidemuutokset eivät ole Otavan tekemä valinta).

Tämän todettuani tunnustan, että vietin juuri hetken jos toisenkin metsästäen webistä vanhan painoksen pokkaria (painos loppu O.o) uuden kovakantiseni viereen…

I’m so excited about Philip Pullman’s His Dark Materials saga (Universumin tomu in Finnish) being made into movies! Northern Lights The Golden Compass is due in December and I so now what my Xmas time is tinted with ^_^ It’s looking good. See for yourself at the official site.

And find your daemon while you’re at it (if you have the time, go ahead and see if you agree with my self-assessment first):

(Via Snowgrouse)

Jenkki-Amazonin paketti saapui perille viime viikolla. Ai ihanuutta! Unelmatoimitukseni sisälsi Alan Mooren Prometheat neljä ja viisi, Joseph McCaben Hanging Out with the Dream King: Conversations with Neil Gaiman & His Collaboratorsin, Lon Milo Duquetten Understanding Aleister Crowley’s Thoth Tarotin ja aivan ihastuttavan kauniin, kovakantisen Martin Gardnerin kokoaman The Annotated Alice: The Definitive Editionin.

Viimeksi mainittu sisältää tietysti Lewis Carrollin teokset Alice’s Adventures in Wonderland ja Through the Looking Glass John Tennielin alkuperäisellä kuvituksella ja Martin Gardnerin kattavilla selitteillä. Definitive Edition sisältää sekä vuonna1959 ilmestyneen The Annotated Alicen että 1990 ilmestyneen More Annotated Alicen selitteet. *onnellinen pieni fanityttö*

n/p: Rammstein: Völkerball CD

Koska valittamisesta on hyvä aloittaa, viimeiset ensin. En eilisestä alkaen ole saanut duunista yhteyttä henkilökohtaisiin sähköposteihini. Viimeisin arvaus on, että ongelma on duunin SSH-gatewayn päässä, jota ilmeisesti ei supportoida millään tavalla. Laitoin silti epätoivoisena toiveikkaana työpyynnön mikrotukeen. Niin, eiväthän ne työasioita ole. Mutta minulla menee sähköpostieni silmäilyyn varmasti vähemmän aikaa kuin työkaverit viettävät kahviossa katsoen mäkihyppyä, pelaten pokeria tai muun sosiaalisuuden parissa.

Hyvää on se, että löysin Clas Ohlsonilta riisinkeittimen. Syömme niin mieluusti kiinalaista, että luulen sen osoittautuvan hyväksi investoinniksi.

Kivalinjalla päällimmäisenä mielessä on Amazon UK:n tilaukseni: nuortenfantasiaa ja 2000 AD:ta ^_^

Aikaisemmin vain suomeksi lukemaani Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiaa olen himoinnut jo pitkään. Tilaamani teos kokoaa samoihin koviin kansiin Northern Lightsin, Subtle Knifen ja Amber Spyglassin.

Dianna Wynne Jonesin Chrestomanci-sarjasta sen sijaan on käännetty suomeksi vain ensimmäinen, Charmed Life, nimellä Noidan veli. Se teki minuun suuren vaikutuksen viitisentoista vuotta sitten, ja olin jokseenkin sydämistynyt saadessani selville, että alkuperäiskielellä jatko-osia on lukuisia. Paljon huonompaakin fantasiakirjallisuutta on käännetty. The Chronicles of Chrestomanci Volume 1 sisältää Charmed Lifen ja The Lives of Christopher Chantin ja The Chronicles of Chrestomanci Volume 2 on syönyt The Magicians of Capronan sekä Witch Weekin.

Victoria Walkerin The Winter of Enchantment on edellisistä poiketen täysin uusi tuttavuus. Luin SFX-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin tästä nuortenfantasiateoksesta, joka oli aikoinaan tehnyt vaikutuksen ainakin SFX:n toimittajaan Jayne Dearsleyyn ja esittelyjä kaipaamattomaan Neil Gaimaniin. Artikkeli, jonka sisältöä ja taustoja löytyy netistä, kertoo kuinka fantasia/nuortenkirjailijana lähes unohdettu Victoria Clayton (o.s. Walker) löytyi, ja kuvaa The Winter of Enchantmentin ja The House Called Hadlowesin kirjoittamista kirjailijan ollessa vain parikymppinen. Fidra Books on nyt uudelleenjulkaissut kolmekymmentä vuotta lopussa olleen Winterin, ja Housen pitäisi seurata perässä tänä vuonna. Tuen!

Muistan, miten kirjaston sarjakuvahyllyä läpi lukiessani inhosin Judge Dreddejä, jotka eivät muusta poiketen kiinnostaneet minua yhtään, ja joita oli ihan liian merkittävä osa hyllyn sisällöstä. Silloin, parikymmentä vuotta sitten, Lucky Luket, Tintit ja Asterixit vetosivat, ja 2000 AD oli paitsi mustavalkoista ja väkivaltaista myös tylsää. Muistan myös sen, miten jokunen vuosi myöhemmin jälleen etsin luettavaa samaisesta sarjakuvahyllystä ja päädyin tylsistymisissäni lukemaan satunnaista Judgea koukuttunein seurauksin. Omistuskokoelmamme on harmillisen pieni, mutta korjaussuunnitelma on valmiina. Panin tällä kertaa tilaukseen tarinoita kronologisessa järjestyksessä julkaisevasta sarjasta Judge Dredd: Complete Case Files ensimmäisen ja toisen osan.

Fifteen years in the academy
He was like no cadet they’d ever seen
A man so hard, his veins bleed ice
And when he speaks he never says it twice
They call him Judge, his last name is Dredd
So break the law, and you wind up dead
Truth and justice are what he’s fighting for
Judge Dredd the man, he is the law
DROKK IT!

(Anthrax: I Am the Law)

Tilasin Uudet Kirjat -kerhon pakettitarjouksesta kahdeksan kovakantista Waltaria. Hyllytila on työn takana, mutta omistushalu voitti lompakon nurinan ja muut maalliset pikkumurheet. Mika-setä kun on eräs lempikirjailijoistani.

Sinuhe Egyptiläinen
Olen lukenut Sinuhen moneen kertaan, ja aina rakastanut sitä yhtä paljon. Syynä ei ole vain menneen Egyptin oudon uskottava kuvaus vaan myös henkilöiden hehku. Sinuhe on hyllyssäni vanhemmiltani sosialisoituna kaksiosaisena versiona, mutta ansaitsee kunnon kuoret ympärilleen.

Mikael Karvajalka
Luin Karvajalan eräänä jouluna, varmaan jo kymmenisen vuotta sitten. Kirja oli enoni Karin, joka suositteli sitä minulle, ja se viihdytti minua koko jouluvapaiden ajan. Paljon olen siitä(kin) unohtanut välissä olleen uupumusaikani takia, mutta noitavainon kauheus jätti minuun lähtemättömän jäljen. Odotan (silti) suuresti uudellenlukemisen iloa.

Mikael Hakim
Olen pitkään halunnut perehtyä Karvajalan jatkoseikkailuihin, ja pian sen teen.

Johannes Angelos
Rakkaan ystäväni suosikki on hyllyssäni häneltä lahjaksi saatuna vanhan painoksen edustajana, jota en ole saanut aikaiseksi lukea — enkä ehkä raaskinutkaan. Uusi kappale ei siis ole tupla vaan huolettomat hetket tarjoava lukukappale, jota ehkä viitsii lainatakin ^_^

Nuori Johannes
Angeloksen kronologinen esiosa, jota väittävät peräti eroottiseksi. Saa nähdä.

Turms kuolematon
Turmsin olen lukenut jo joskus ennen Mikael Karvajalkaa. Se on eräs niistä kirjoista, jotka isäni on antanut minulle iltalukemiseksi sellaista pyydettyäni — satunnainen mutta toistuva tapani sen lähes viisitoista vuotta, jotka asuin kotona lukutaitoisena (toinen tällä tavoin luettavakseni päätynyt klassikko on Taru sormusten herrasta) . Muistan Turmsista lähinnä sen, että pidin siitä.

Valtakunnan salaisuus
Ihmiskunnan viholliset
Kristillishistoriallisia romaaneja, joiden lukemista odotan myös suurella mielenkiinnolla.

Banned Books Week (BBW) celebrates the freedom to choose or the freedom to express one’s opinion even if that opinion might be considered unorthodox or unpopular and stresses the importance of ensuring the availability of those unorthodox or unpopular viewpoints to all who wish to read them. After all, intellectual freedom can exist only where these two essential conditions are met.

BBW

I’m too much on holiday and too into cleaning the apartment (bought cleaning gear for ~70 euros yesterday) to write details of Cudgel War event, Ropecon or other things but to be able to put these on the shelves, here’s the loot report from Ropecon and the visit to the comics store on Mon.

Gaming stuff

• Heimot, a new Finnish RPG (with autographs by author Miska Fredman and artist Olli Juutilainen)
• Star Wreck Roleplaying Game, Finnish production in English — based on the indie parody film Star Wreck — in the Pirkinning (with autograph by author Mike Pohjola)
• Promethean: the Created, an add-in to WoD (with a brain)
• two starter sets and a booster set of Dreamblade, a miniatures game

Comics

• Fables TPB 1-3, because I got hooked
• Strangers in Paradise Vol. 14: David’s Story, because I was missing it
• Alan Moore’s Promethea Vol. 2, because I only had Vol. 1 so far
• Alan Moore’s The League of Extrodinary Gentlemen II, because it was cheap for a hardcover, I only had it in Finnish and it rocks
• Bloody Mary by Garth Ennis, Dugi got it
• The Filth by Grant Morrison, Dugi got it
• Pet Shop of Horrors Vol. 7, because I found it used (cheap) and was missing it

Other

• Cthulhu Backpack I got as a b’day present from Dugi ^_^
• Ropecon tarot deck (major arcana), because it’s cool
• The Sandman Endless Nights wall calendar 2005, because of the pictures (obviously)
• Two boosters of Michael Kaluta Series Two fantasy art cards, Dugi got them