Innerface to Moiraverse

* New Mutants: Back to School*

Tykästyin aikoinaan Ryhmä-X:n juniorisiipeen Suomessa julkaistujen seikkailujen myötä. Uusien Mutanttien silloinen inkarnaatio oli häkellyttävän kiinnostava porukka; tarinat sisälsivät vetoavasti inhimillisyyttä, identiteettikriisejä, ystävyyttä ja tragediaa. Sittemmin nostalgiatrippailin New Mutants Classic -sarjalla, jonka myötä sain viimein nauttia ryhmän alkuvaiheista, ja Magik: Storm and Illyana kokosi viimein koviin kansiin Kolossin traagisen pikkusiskon lapsuusvuodet helvetissä. Ensi vuoden puolella pitäisi myös ilmestyä Asgård-trilogia eli Asgardian Wars, joka on ehkä suosikki-X-tarinani!

No, kun sitten kävi ilmi, että Nunzio DeFilippis ja Christina Weir olivat käsikirjoittaneet uusia Uusia Mutantteja (heh), en voinut vastustaa kiusausta, ja hommasin sarjan ensimmäisen kokoelman Back to School. Alkuperäisten Uusien Mutanttien johtaja Kangastus palaa aikuisena Xavierin kouluun, ja auttaa tätä haalimaan kasaan uutta lahjakkaitten nuorukaisten luokkaa.

Keron Grantin ja Mark A. Robinsonin persoonalliset taidetyylit eivät tuo ensimmäisenä mieleen supersankarisarjakuvaa, ja näissä ensimmäisessä kuudessa numerossa on vähänlaisesti toimintakohtauksia. Kyseessä ei olekaan mikään bulkkitavara, vaan huolella kirjoitettu ja sisällökäs sarjakuva. Sen lisäksi, että DeFilippis ja Weir tuovat kehiin useita tuttuja mutta kasvaneita hahmoja, he onnistuvat luomaan joukon uusia tuttavuuksia, jotka herättivät mielenkiintoni ja sympatiani (toisin kuin mikään uusi X-hahmo vuosikausiin).

Jälkikäteen ajatellen on varmasti onnekasta, että en etukäteen tullut perehtyneeksi sarjan kohtaloon. Jos nimittäin olisin tiennyt, ettei sitä ole koottu kansiin kuin tämän ensimmäisen kokoelman verran, en ehkä olisi ostanut sitä. Ja jos olisin tiennyt miten loppusarjalle kävi, en varmastikaan olisi koskenut siihen pitkällä tikullakaan. Back to School oli kuitenkin paitsi lukemisen myös jatkon puuttumisen aiheuttaman pettymyksen arvoinen. Koko surkean tarinan voi lukea kirjoittajien sivustolta.

* Kabuki *

David Mackin Kabuki-sarja on sarjakuvataidetta parhaimmillaan. Sain vihdoin hankittua sen kuudennen (Scarab) ja seitsemännen (The Alchemy) kokoelman, kovakantisina jopa, ja sen kunniaksi luin pohjille aikaisemmat osat. Mackin jokainen sivu on itsessään taideteos, ja innovatiivinen kerronta, rytmitys ja erilaisten taidetekniikoiden käyttö vetävät sanattomaksi. Toki asiaa auttavat myös futuristinen mutta ah niin klassinen Japani-teemoitus ja kiehtovat naishahmot. Törkeän lahjakkaan Mackin taiteesta voi nauttia herran kotisivustolla.

* Family Man ja The Zombie Hunters*

En ole pitkään aikaan pysynyt kärryillä nettisarjakuvissa, mutta nyt luin itseni ajan tasalle useammallakin rintamalla. Nostan tässä esiin kaksi sarjaa, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta loistavat laadullisesti.

Family Man sijoittuu valistusajan Saksaan, ja sen päähenkilö on akateeminen Luther Levy. Teologian oppinut nuori mies potee uskonkriisiä ja luulee jo uransa tyssänneen alkuunsa, mutta pääsee onnenkantamoisella luennoitsijaksi Familienwaldin yliopistoon, jolla on vaikuttava kirjasto. Dylan Meconisin taide on kaunista ja käsikirjoitus sujuvaa. Suosittelen.

Jenny Romanchukin The Zombie Hunters on juuri sitä mitä nimi kertoo. Ei ehkä kovin kaukaisessa tulevaisuudessa ikävästi tarttuva virus nostaa tartunnan saaneet kuolleista mätänevinä, ihmislihaa himoitsevina hirviöinä. Tartunnan saaneet on eristetty terveistä, ja heistä osa uhmaa vaaravyöhykkeillä epäkuolleiden laumoja etsien käyttökelpoista kamaa. Jeah!

* Fables: The Dark Ages *

Fables on edennyt jo kahdenteentoista kokoelmaan, eikä sodan päättyminen hidasta menoa. Raunioista nousee uusi uhka, joka ravistelee vielä henkeä vetävän faabelipoppoon uuteen kaaokseen. Bill Willingham kietoo sadun ja julman todellisuuden niin mielenkiintoiseksi paketiksi, ettei addiktioni osoita hiipumisen merkkejä.

…ovat äiti, isä ja tytär.

Menköön merkkipäivän piikkiin, että ostin Miraakkelista Nennelle juhlabodyn, sukkahousut ja putiikin omaa merkkiä edustavan ihastuttavan mekon. Pikkuisilla hihoilla somistetun liivimekon kuosissa on ruskealla pohjalla ruusuja, jotka näyttävät vähän tältä mutta rusehtavammilta, ja lyhyiden hihojen suissa ja helmassa on kaunista, kapeaa virkkuupitsiä. Mekko edustaa sellaista lasten juhlavaatetta, mistä eniten pidän: kaunis ja tyylikäs, lapsen ikään ja aktiviteetteihin sopiva sekä laadukas ja käytännöllinen (konepestävä kuudessakympissä!). Plussana vielä suomalaista tekoa eikä lainkaan pinkki.

Vauvan taidot ovat karttuneet. Edellisen kuukauden jännittävin anti oli selältä mahalleen kierähtäminen - satunnaisesti myös toisinpäin. Nenne ei vieläkään varsinaisesti kieri, mutta erisuuntaisten kierähdyksien avulla pieni pää saattaa muutamassa hetkessä päätyä osoittaman sinne missä vielä äsken olivat varpaat. Kaikenlainen koordinaatio on muutenkin jatkuvasti parantunut. Neiti mm. löytää tuttinsa lähimaastosta ja poimii sen kätevästi matkaansa harkitulla ohikierähdyksellä.

Viimeisen kolmen viikon aikana olemme aloittaneet tutustumisen kiinteiden ruokien maailmaan. Ensimmäinen valinta, bataatti, oli täysosuma. Toinen kokeilumme porkkanan kanssa sen sijaan tuotti yliherkkyysoireita, joten tyrkkäsimme sen toistaiseksi pois listalta. Kolmantena kehiin tuli ruusunmarja ja - kiitos vauvanruokavalmistajien kummallisen käsityksen siitä, mitä valmistusaineita ei tarvitse mainita mutin nimessä - kylkiäisenä omena. Viileäkaapissa innokas kukkakaali odottaa keittämistä ja muhjausta alkavan ruokaviikon uudeksi tuttavuudeksi. Heh.

Dugilla on ollut hektistä työmaalla kiitos huomisen deadlinen. Olemme silti kyenneet askartelemaan* joulukortteja ja hankkimaan joululahjoja. Väsyttää pirusti. Edessä on vielä sukulaisten- ja reissauksentäyteinen viikonloppu ennen kuin ajelemme Raaheen vanhempieni lihaisien patojen ääreen. Vaan tätähän se aina on, joulukuu, tänä vuonna vain hiukan vauvapainotteisemmin työläs.

*) Mielenhäiriö, luulen.

Muuten olen ehtiessäni pelannut Neverwinter Nights 2:ssa erinomaista howardiaanista fanituotoskampanjaa, katsoimme DVD:ltä äskettäin Supernaturalin kolmoskauden ja luin juuri kolmannen kokoelman Buffyn sarjakuvamuotoista kahdeksatta kautta. Ei mene elämä ihan vaipoiksi.

Sain vaatepulmani ratkaistua :D Ihana punavalkoinen mekkoni, jonka uskoin varmasti olevan nykymuodoilleni liian kapoinen (lähinnä rinnankorkeudelta) sopii sittenkin! Jälleen kerran voisin rutistaa puvustajani Kristiinan puhki :D Mekossa on napitus edessä, joten jäljellä on vain vanhan alusmekkoni silpominen imetysyhteensopivaksi.

Mainittakoon myös, että Omnian konsertti-DVD on loistava!

n/p: The Labyrinth soundtrack

Siivoilen tässä kämppää, koska meille tulee tänään vieraita: Mimmi visiteeraa vierailta mailta (Ruotsista) ja äiti, isä, mummu ja vaari poikkeavat kahvilla matkallaan Raahesta pääkaupunkiseudulle (ja äiti ja isä edelleen jonnekin jota en muista — mainitsinko että he tuntuvat nykyään matkustelevan ihan älyttömästi? Tai että mulla ei nykyään pysy mikään päässä?). Kuten normaalia, siinä sivussa tulee hoidettua kaikenlaisia sijaistoimintoja.

Kuten synnytys-soundtrackin kerääminen. Ei, en usko tulleeni hulluksi. Synnytysvalmennuksessa sanoivat että mukaan voi ottaa omia levyjä, ja Raahessa uskoisin olevan saman mahdollisuuden. Ja vaikken polttojen taustalla haluaisikaan kuulla muuta möykkää kuin omaani, ainakin sitä odotellessa arvelen oman musiikin miellyttävän enemmän kuin äidin ja isän levyvalikoiman.

Kuinka ollakaan, levyt valikoituivat melkein itsestään. Ja kaikki* artistit ovat sellaisia, joita olen kuunnellut ja rakastanut 10-15 vuotta. Tuskin sattumaa. Levyjen määrän sääti CD-koteloni koko (24), ja jonkin verran vaikutti** se, etten halunnut mukaan liian aggressiivista tai instrumentaalipainotteista kamaa:

• Tori Amos, käytännössä koko tuotanto (18 levyä joista yksi bootleg) (heh - mikä ylläri)
• Kate Bush: Hounds of Love ja The Sensual World (mikäs muukaan, onhan sillä teemana sopivasti This Woman’s Work)
• Miljoonasade: Pullo hunajaa -kokoelma (klassikoita)
• CMX: Rautakantele ja Vainajala (kaksi suosikkilevyäni CMX:ltä)
• Egotrippi*: 20 suosikkia -kokoelma

*) Tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön. En ole kuunnellut Egotrippiä kovinkaan paljon, mutta tämä levy päätyi olemaan graduntekoni tärkein taustamusiikki. Jotenkin tuntui sopivalta poimia se mukaan viimeiseen vapaaseen levytaskuun.

**) Don Huonot karsiutui aggressiivisuuden, Zen Café synkkyyden (ei, CMX ei ole silleen synkkää) ja kaikki score-soundtrackit instrumentaalipainotteisuuden perusteella.

Kaikkeen sitä inspiroituukin.

Rewinding all the way back to Thursday Apr 17…

I had been feeling ill on the previous day but was adamant to not allow it to ruin the social day of the week. Dugi and I had a lovely waffle lunch with Inger who was visiting Tampere, and in the evening we visited Heli and Simo to enjoy bagels and the Revolutionary Girl Utena movie Adolescence of Utena. It turned out Simo is a big adventure game enthusiast and (needless to say) we hit it off there and then ^_^ It was unfortunate that I got tired towards the night and we had to leave way before we had exhausted the fun of spending time with interesting and entertaining people, but I’m hoping it wasn’t the only chance for that.

On Friday morning we went to the maternity clinic for our bi-weekly meeting with the public health nurse. My blood pressure continued to be fine and there was nothing worrying in the urine specimen, but apparently the size of the baby (according to the fundus measurement; also I had gained somewhat more weight than neither the nurse nor myself was hoping) had gone above the recommendation and so the nurse told me to watch what I eat (i.e. avoid carbs). I don’t know if it’s (more) because I’m so worried about the baby being big and thus the birth being difficult or because my old body image problems have risen their ugly head while I’ve been adjusting (or not) to my changing, pregnant body, that it made me feel super bad. I actually felt pretty flipped out all through the weekend despite my best efforts.

So, the larger fundus measurement may have a lot to do with Mogi apparently having had turned around between the latest and the previous clinic visit (which is good and which probably produces a different kind of measure than previously). My own weight being “too much” may have something to do with my digestion system having had been somewhat mixed up for a few days before the clinic visit. All in all I know that it’s not the end of the world if the baby is bigger than norm, especially since I have had no diabetes symptoms. Still, I can’t help being nervous about the clinic visit next Tuesday and I hate it that the the extra ultrasound the nurse wrote us a referral to (”just to be sure”) isn’t until May 20th.

On Saturday we went to Helsinki and visited Dugi’s Grandpa in the hospital. The visit went well but seeing him in that fragile and occasionally delusional state was somewhat upsetting, especially since I was already feeling upset about the baby size issue. I briefly saw some friends in the evening but was in no state to stay for very long. It was lovely to just spend some time with them, however. We had planned to go straight home from there but decided to go to Helsinki centre for dinner instead. The restaurant we picked, Piccolo Mondo, turned out to be a fabulous experience: delicious food, nice atmosphere and excellent service. I felt a lot better after that!

On Sunday we took it easy.

I returned to work on Monday 21st after over two weeks of sick leave. I was still a bit in pain but much less than during the sick leave ^_^ It was good to have something else to think about than the pregnancy as well.

On Tuesday evening we had prenatal orientation at TAYS, which turned out to be very good. I was really, really tired and wished I didn’t have to go, but the midwife presenting the orientation was really great and the whole thing turned out to be very useful for me. Not mainly due to the information content, a lot of which I was already familiar with, but she presented everything in a manner that was a combination of being suitably informative, no-nonsense and humorous, and I ended up feeling much better prepared for giving birth.

On Wed, Thu and Fri I was at work and nothing else special happened. I guess I was also looking into prams and other baby paraphernalia we were still missing. Probably bought some, too (over the Internet). Oh yes, I also helped out with Emma’s thesis as a beta reader.

On Saturday the 26th my parents visited us on their way from Helsinki to Raahe. They had been in Turkey (I think.. they travel so much I have trouble keeping track, especially in my late pregnancy scatterbrain state ^_^) for a week. It was sweet seeing them! I had slept badly for a couple of nights and Dugi was pretty beat, too, so we actually ended up sleeping most of the evening after mum and dad left.

On Sunday Anni visited us bringing pulla (sweet cinnamon bun, yum!). I decided I get to treat myself with it and not feel bad at all. It was nice being social, too!

This week I’ve been working hard to get everything done at work before my maternity leave starts next week. Tomorrow is a holiday due to May Day and I’m taking also Friday off and doing it in on next Wednesday instead. So, it’s a four day break first, and work on Mon and Wed next week. On Tue I have the maternity clinic appointment in the middle of the day so it would’ve been too complicated to try to do a workday then.

And here we are, back in today. Happy May Day! And in Finland, hyvää vappua!

Seuraa häpeilemätöntä vauvatavarakuumeilua.

Keskeytimme kotinökötyksemme matkalla Kauppakeskus Duoon ja postiin. Ostoslistalla oli vessapaperia. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Jo ennen ainokaista suunniteltua syrjähyppyämme, pysähdystä Robert’s Coffeehen kahville ja jätskille, Vapaa Valinta kutsui meitä. Dugi oli nähnyt siellä “hengaaja-apsullemme” täydellisesti sopivan lelun. Vaikka suhtauduin siihen ensin soveliaalla uuden äidin terveysparanoialla syynäten onko CE-merkinnät kunnossa (ja “voikohan tämän jotenkin desinfioida?” — argh), kun Dugi osoitti apsun nimeä, olin minäkin myyty. Mitä siitä vaikka helisevä, heijaava Moki-apina onkin sovelias vasta puolivuotiaille, se sai meiltä hyvän kodin. Mukaamme lähti myös pieni pehmomöhköfantti, joskin tässä vaiheessa on epäselvää onko se Mogille vai möhköfantteja fanittavalle äiskälle (etenkin kun “nää korvat ehkä saattaa lähteä irti…” O.o).

Robert’s Coffeessa istuessamme silmäni iskeytyivät läheisen lastenvaatekaupan ikkunassa näkyviin kesähattuihin. Jostakin olin lukenut, että pikkuisella pitäisi olla kesällä hattu, jossa on ihan lieriäkin. Valitettavasti kyseiset ihanuudet olivat pienimmilläänkin liian isoja. Onneksi(?) kauppa oli pullollaan kaikkea muutakin ihastuttavaa (havainnet ylisanatrendin…). Lopulta onnistuimme pakenemaan mukanamme vain hurmaava, vihreä, koalalla (sekin ilmiselvästi hengaaja-apsu!) koristettu kietaisubody ja kahdet söpöset sukat. Raja on siis ylitetty, tähän asti olin kyennyt rajoittamaan Mogin vaatehankinnat käytettyihin.

Ruokakaupasta selvisimme päivittäistavaroilla ja tuoreella ananaksella, mutta matkalla postiin tuho iski taas. Infon ale oli sadistisesti aseteltu niin, että törkyhalvat lastenkirjat olivat lähestulkoon käytävällä asti tyrkyllä. Riemukseni bongasin kirjan nimeltä Eläimiä valokuvissa: kun pikaselauksella silmään heti osui susi ja villisika, minun oli ihan mahdoton laskea kirjaa käsistäni. Oikeita eläimiä (eikä piirroksia) luonnossa! Piirroskuvituksen puolella minua viehättivät Nälkäinen hiiri (meidän Mogi oppii mitä eläimet syövät!) ja Franklin ja unipeitto, jonka antropomorfinen* kilpikonnapäähenkilö ei sentään pukeudu housuihin. Vaan ei huolta, Ystävämme karhuherra Paddington kattaa myös vaatetuspuolen ^_^ Dugi oli patistanut minut kassalle loottini kanssa ja vitsailin myyjälle kirjahankintojeni tuottavan meille aviokriisin. Juuri maksettuani, äsken vielä kulmiaan kurtistellut Dugi kiiruhti paikalle Paddington kannossa. Olisimme siis olleet tasoissa lastenkirjakuumeilussamme, ellen olisi viime hetkellä löytänyt vielä toistakin Eläimiä valokuvissa -kirjaa (toki eri osaa). Ihana mieheni hyväksyi sen ostettavaksi naputtamatta, mutta komensi minut tiukasti takaisin ostoskärryjen luo kulkematta enää kirjahyllyjen läheltäkään…

*) En oikeasti mitenkään fasistisesti vastusta antropomorfismia etenkään lastenviihteessä, mutta minusta on tärkeää opettaa lapselle myös ihan oikeista eläimistä.

Postissa meitä odotti hirmuinen läjä paketteja. Äitiyspakkaus. Huuto.netin kautta ostettu paketillinen ensivaatteita (nyt meillä taitaa olla pikkuhousuja lukuun ottamatta kaikki vastasyntyneen Mogin välttämättömin vaatetus, ja kohtuuhinnalla ^_^). Uudet kirjat -kerhon paketti: Pieni jälkikirja, Pieni lintukirja, Pieni kukkakirja ja Pieni ötökkäkirja yhteisiin luontoontutustumishetkiin (havaitse vaaleanpunaisella ja helmiäisellä reunustetut unelmapilvet kirjoittajan pään ympärillä), yllättäen bongaamani Marjatta Kurenniemen Unikon satuja, josta on viimein pari vuotta sitten otettu toinen(!) painos 58(!!) vuoden jälkeen — rakastuin aikoinaan äitini lapsuudessaan saamaan kappaleeseen, ja tämä oli pakko-ostos vaikka kuvitus onkin valitettavasti modernisoitu* — Tove Janssonin kuvakirjaklassikot Kuinkas sitten kävikään? ja Kuka lohduttaisi Nyytiä ja jotain vain perheen aikuisille: Tuoksuva puutarha (täydennystä historiallisen erotiikan kokoelmaani). Niin, tuli sieltä myös Amazon-paketti, mutta sitä en ole vielä vauvatohkeilultani malttanut avata.

*) En yhtään hyväksy kirjojen kuvitusten päivittämistä. Tarina vailla loppua ilmestyi uusintapainoksena ilman upeita, koko sivun anfangejaan, Lauren Childin Peppi Pitkätossuun laatima uusi kuvitus on minusta aivan järkyttävä, ja vaikka Unikon satujen uudet kuvat ovat ihan okei, vanhat olivat äärettömän kauniit. Onneksi olen nykyisin äitini vanhan kappaleen onnellinen omistaja, joskin se on valitettavasti kamalassa kunnossa. Rakastin tätä kirjaa niin, että edes lopusta puuttuvat sivut eivät saaneet minua sallimaan sen pois heittämistä mummun ja vaarin vintin siivouksen yhteydessä.

Joo. Lienemme kaiken avun ulottumattomissa. Vaan elämmekin jo 33. raskausviikkoa.

En ole koskaan ennen ollut yli kahta viikkoa putkeen sairauslomalla. Onneksi minulla on ymmärtäväinen pomo eikä mitään kriittistä keskeneräisenä työmaalla. Tämän viikon puolella on päiväsaikaan keskimäärin sattunut vähemmän, mutta nukkuminen saisi edelleenkin olla rauhallisempaa. Lauantain ja sunnuntain sekä maanantain ja tiistain väliset yöt kuitenkin sujuivat ilman ylimääräisiä heräämisiä! Uskallan olla toiveikas ja suunnitella töihinpaluuta ensi viikolle.

Dugin vaari on taas sairaalassa (nii-ih, kannattipa kotiuttaa O.o) ja voi huonommin. Viime viikonlopun visiittimme peruuntui, koska mummi oli mahataudissa emmekä uskaltaneet riskeerata tartuntaa, mutta menemme sinne tulevana lauantaina. Kaikki suunnitelmat eivät sentään kariutuneet; viime sunnuntaina juhlimme Lauran kolmekymppisiä ^_^ Oli mukavaa tavata ihmisiä, kun olen kyhjöttänyt kotosalla niin paljon.

Eilinen oli suorastaan aikaansaapa päivä. Pesin koneelliset astioita ja pyykkiä ja luin Emman gradua. Olen huomattavan tyytyväinen itseeni ^_^ Dugi on tehnyt näinä päivinä töitä kotosalla ja on saanut aikaiseksi hyvänlaisesti, mutta hän on selvästi allapäin vaarin takia. Vaikka keskittyminen ei riitä roolipelaamiseen, muu populaarikulttuuri sentään tarjoaa lohtua. Katselimme eilen(kin) Babylon 5:ttä (kiitos MTV3 Scifin) ja Revolutionary Girl Utenan lopun — sopivasti ennen torstaista Utena-elokuvailtaa.

Vaikka ohjelmisto ei kovin tuoretta olekaan, olen ollut tyytyväinen maaliskuussa aloittaneeseen Maikkarin scifi-kanavaan. B5:n näkemisestä on sen verran aikaa, että nautiskelen siitä mielelläni, ja Dugi ei ole nähnyt sitä kokonaan. Odotan innolla myös toukokuussa alkavaa Star Trek: Deep Space Ninea, jonka seuraaminen jäi minulta aikanaan pahasti kesken. Dugi on onnistunut koukuttamaan itsensä Andromedaan niin, että tilasin hänelle koko sarjan DVD:llä Amazonista. Klassikko-ohjelmisto sopii minulle muutenkin erittäin hyvin. Sainhan viimein nähdä Red Dwarfia!

Torstaina kokkasin meille pitkästä aikaa kiinalaista ruokaa. Suosikkikeittokirjani osoittautuivat olevan Jossakin(tm) mutta onneksi nämä reseptit onnistuivat säällisesti ulkomuististakin. Jälkiruokailimme pitkän kaavan mukaan; ensin jumalaista tuoretta ananasta* ja vähän myöhemmin omassa sarjassaan voittamatonta Ben & Jerry’s -jäätelöä**. Viihteenämme toimi Harry Potter and the Order of Phoenix, jonka missasimme teatterikierroksen aikaan. Olimme yhtä mieltä siitä, että nautimme elokuvaversiosta jossakin määrin enemmän kuin alkuperäisestä kirjasta, joka on vähiten suosikkini sarjan kuudesta ensimmäisestä.

*) Olen luullut, että kokonaisen ananaksen ostaminen on vaikeaa, ja että ne kaupassa yleensä olisivat liian raakoja heti syötäväksi. Dugi onneksi muisti keittiösankarinsa Jamie Oliverin ohjeen, jonka mukaan valitaan makealta tuoksuva ananas. Yhden hedelmän otantamme tukee tätä viisautta ^_^

**) Enemmän jäätelöiloa saan vain italialaisesta (tumma)suklaajäätelöstä. Sattumia sisältävistä jätskeistä B&J Phish Food on suosikkini.

Eilen illalla näimme pitkästä aikaa Annia, jonka kanssa pääsimme vihdoin leffateatteriin asti. Nautiskelimme Sweeney Toddista Pancho Villa -aterian ja Wayne’s Coffeen ihastuttavan mehevän mustikkapiiraan päälle. Vaikka toisin voisi luulla, hurmeinen K-18 musikaali maistuu mainiosti täydellä vatsalla.

Tänään luvassa on pippurikonjakkimarinadissa pari päivää muhinutta entrecotea, jonka alunperin hommasimme vanhasta lempikaupastamme jo eiliseksi. Hervannassa käyttämiemme kauppojen heikon lihatiskitilanteen vuoksi emme ole laittaneet kunnon pihviä pitkään aikaan. Torstai-iltana, minulle keskimääräistä kipuisamman* ja meille molemmille raskaan työpäivän päälle päätimme käydä Hyvässä Ruokakaupassa(tm), mikä on osoittautunut viikon parhaaksi valinnaksi.

*) Olen nyt toista viikkoa potenut oireita, jotka viittaavat lievään lantion löysymiseen. Käveleminen sattuu, ja vaikka kipu ei ole kauhean kovaa, pelkään sen pahenemista. Selkä on onneksi pysynyt kunnossa. Ostoslistalla on tukivyö, jospa se avittaisi.

Toistaiseksi vapaalauantaimme on sujunut hiukan laiskoissa merkeissä. Heräsin aamuvarhain, mutta kolmisen tuntia (ja kaksi ja puolisataa sivua Harry Potter and the Deathly Hallowsia — vihdoin!) myöhemmin nukahdin uudestaan. Vaikka iltapäivällä herääminen ei yleisesti ottaen kuulu suosikkiasioideni listaan, uni teki varmasti hyvää. Etenkin, koska minulla taitaa olla poskiontelontulehduksen poikanen. Sittemmin olen — varmaankin Sweeneyn innoittamana — tämän kirjoittamisen ohessa ripannut iTunesiini jokusen musikaalilevyn Moulin Rougesta rakkaimpiin Disney-soundtrackeihini. Ilokseni huomasin myös, että iTunes Store tarjoaa valikoimissaan Grouching Tiger, Hidden Dragonin soundtrackia, jota Anni soitti meille eilen elokuvanjälkeisen teetuokiomme taustamusiikkina. En ollutkaan hoksannut, että senkin on säveltänyt Heron musiikista tuntemani ja rakastamani Tan Dun.

Nautiskeluamme varjostaa vain tänään saamamme tieto Dugin vaarin terveyden heikkenemisestä. Elämän väistämätöntä kaarta ei käy kiistäminen. Ensisijaisesti toivomme, että vaari ei joudu kärsimään. Seuraavaksi, että ehtisimme vielä nähdä hänet. Tällä hetkellä vaikuttaa hiukan siltä, että toive vaarin ja Mogin tapaamisesta nassukkain saattaa olla liian suuri.

Via Emma:

Take the Role-Playing Stereotype Mage Type quiz.

And now for something completely different. Omnia’s Alive! is a perfect example of how albums should be released: great music and the package is so wonderful one just has to own it (as opposed to just getting the music one way or another). The thick booklet contains not only the lyrics in a decorative yet legible font and some atmospheric citations from famous poets, but also fabulous scetchy art by none other than Alan Lee, the renowned Tolkien artist! The whole album is like a little gift from the Faerie, so faithful the whole design is to the theme. I can’t remember when I’ve last been this impressed by an album release*. Check out the album’s page in Omnia homepage (Discography -> Alive!) for a few sample images and two songs in mp3.

*) Actually I do, it was Qntal’s previous release (limited edition) Silver Swan with fabulous and haunting booklet art by Brian Froud and the gorgeous music video to Von den Elben by Brian and Toby Froud.

(I bought my copy of Alive! from Amazon.de along with Qntal’s limited edition Translucida and Corvus Corax’s Venus Vina Musica. Man those mid-Europeans know their neofolk!)

I had a moderate cold and in fear of (again!) having it evolve into a sinusitis, I was on sick leave for Mon and Tue. I’m happy to say it seems to be paying off since I’m feeling almost healthy today. Have I meantioned that being ill while pregnant sucks small rocks? Or that two sinusitises during it are two too many? Anyway, I managed to play through the excellent Neverwinter Nights 2 module Harp & Chrysanthemum twice (one somewhat incomplete and one full run) during the weekend and the rest of ill-time. Now I’m in the middle of a second (hopefully) full run with a female bard protagonist this time (the first full run was with a male ranger).

I love the module so much I just have to get around to commenting it in the Vault. I’ve played several NWN1 modules that seriously would’ve deserved a comment (and one of these days I will comment on my favourite, the erotic and brilliant A Dance with Rogues, I really will) but H&C is such a well thought and made mod to the smallest detail that if I can’t manage one comment for the creator’s hours and hours of creative work, I’m a true loser. I’m so happy there already are modules like this to NWN2 since I’m in a rut with the original campaign.

Annoin sitten viimein pikkusormen pari sormea jokusen sormen eBaylle. Pasi mokoma esitteli jälleen kerran verkkokauppalöytöjään, mutta varsinainen vikapää on Dugi, joka halusi erään ropekirjan. EBayssa oli toistaiseksi paras tarjous, ja konkarina Pasi vilkuili sen asialliseksi. “Tästähän se on hyvä aloittaa onnistuneiden kauppojen kerääminen profiiliin”, ajattelin. Heh.

No, loin sitten tänään itselleni profiilin ja ostin sen kirjan, ihan suoraan. Palautteiden perusteella asiallisen oloinen myyjä, kohtuullinen hinta eikä tarvetta harrastaa huutamista. Tuleepa kaupanteko testattua. Mutta jospa vähän huutamistakin kokeilisi, vaikka niillä Marvelin figuureilla joita olen himoinnut, jotka eivät ole karsean hintaisia ja joita Pasi on löytänyt eBaysta halvemmalla kuin minä Forbidden Planetista. Rahat ovat vielä niin pieniä, etteivät mahdolliset ongelmat hirveästi hetkauta. Panin siis muutaman bidin menemään.

Huvikseni tein haun taiteilijalla, josta Pasin kanssa oli ollut puhetta. Sitä kirjaa, jonka ostin jossakin määrin kalliilla Amazon Marketplacen kautta ei (onneksi) eBaysta löytynyt, mutta yhdestä suosikkityöstäni löysin palapelin. Mieli teki loikata huutokauppaan, mutta koska postituskuluista Suomeen ei ollut tietoa, testasin eBayn viestintäsysteemiä ja panin tuotteen “katseluun”. Vielä menee ihan hyvin.

Jepjep, eBay kiinni ja katsellaan tässä viikon mittaan miten bidit muhivat. Ihan kivahan tämä on.

…

No jospa vilkaisen mitä Amazonin wishlistilläni olikaan, siellähän oli se hirveästi himoitsemani Jeremy Brett -kirja jota ei saa mistään kuin sikakalliilla. Ei se ota jos ei annakaan panna eBayhin tällaista kestohakua, joka ilmoittaa minulle kun uusia hakuehtoja vastaavia juttuja tulee myyntiin. Panin sitten parista tällaisesta harvinaisuudesta haut jemmaan.

…

Niin, minähän olen jo pitkään haaveillut siitä, että omistaisin erään rakkaan kirjasarjan kovakantisina. Onkohan sellaisia kaupan? Kas, on jokunen. Hmm. Teenpä kestohaut. Kas, tuostapa voisi kysellä postituskuluja. Ja vastaus tuli tunnin sisään! Ai kun kivan aktiivinen myyjä, panenpa sitten bidin. “Outbidded”, kasvatetaan. “Outbidded”, kasvatetaan. “Outbidded”… Noin kahdessa minuutissa hinta nousi alle kymmenestä taalasta hieman yli viiteenkymppiin… vaan pääsinpä voitolle! Ainakin hetkeksi… (Mainittakoon, että selvitin kyllä ensin hintatason tälle nimenomaiselle teokselle, enkä meinaa ylihintaa maksaa.) (Hyvät aikomukset, ja silleen.)

Amazonista sentään olen ostanut vain kirjoja O.o