Innerface to Moiraverse

…ovat äiti, isä ja tytär.

Menköön merkkipäivän piikkiin, että ostin Miraakkelista Nennelle juhlabodyn, sukkahousut ja putiikin omaa merkkiä edustavan ihastuttavan mekon. Pikkuisilla hihoilla somistetun liivimekon kuosissa on ruskealla pohjalla ruusuja, jotka näyttävät vähän tältä mutta rusehtavammilta, ja lyhyiden hihojen suissa ja helmassa on kaunista, kapeaa virkkuupitsiä. Mekko edustaa sellaista lasten juhlavaatetta, mistä eniten pidän: kaunis ja tyylikäs, lapsen ikään ja aktiviteetteihin sopiva sekä laadukas ja käytännöllinen (konepestävä kuudessakympissä!). Plussana vielä suomalaista tekoa eikä lainkaan pinkki.

Vauvan taidot ovat karttuneet. Edellisen kuukauden jännittävin anti oli selältä mahalleen kierähtäminen - satunnaisesti myös toisinpäin. Nenne ei vieläkään varsinaisesti kieri, mutta erisuuntaisten kierähdyksien avulla pieni pää saattaa muutamassa hetkessä päätyä osoittaman sinne missä vielä äsken olivat varpaat. Kaikenlainen koordinaatio on muutenkin jatkuvasti parantunut. Neiti mm. löytää tuttinsa lähimaastosta ja poimii sen kätevästi matkaansa harkitulla ohikierähdyksellä.

Viimeisen kolmen viikon aikana olemme aloittaneet tutustumisen kiinteiden ruokien maailmaan. Ensimmäinen valinta, bataatti, oli täysosuma. Toinen kokeilumme porkkanan kanssa sen sijaan tuotti yliherkkyysoireita, joten tyrkkäsimme sen toistaiseksi pois listalta. Kolmantena kehiin tuli ruusunmarja ja - kiitos vauvanruokavalmistajien kummallisen käsityksen siitä, mitä valmistusaineita ei tarvitse mainita mutin nimessä - kylkiäisenä omena. Viileäkaapissa innokas kukkakaali odottaa keittämistä ja muhjausta alkavan ruokaviikon uudeksi tuttavuudeksi. Heh.

Dugilla on ollut hektistä työmaalla kiitos huomisen deadlinen. Olemme silti kyenneet askartelemaan* joulukortteja ja hankkimaan joululahjoja. Väsyttää pirusti. Edessä on vielä sukulaisten- ja reissauksentäyteinen viikonloppu ennen kuin ajelemme Raaheen vanhempieni lihaisien patojen ääreen. Vaan tätähän se aina on, joulukuu, tänä vuonna vain hiukan vauvapainotteisemmin työläs.

*) Mielenhäiriö, luulen.

Muuten olen ehtiessäni pelannut Neverwinter Nights 2:ssa erinomaista howardiaanista fanituotoskampanjaa, katsoimme DVD:ltä äskettäin Supernaturalin kolmoskauden ja luin juuri kolmannen kokoelman Buffyn sarjakuvamuotoista kahdeksatta kautta. Ei mene elämä ihan vaipoiksi.

Via Emma:

Take the Role-Playing Stereotype Mage Type quiz.

And now for something completely different. Omnia’s Alive! is a perfect example of how albums should be released: great music and the package is so wonderful one just has to own it (as opposed to just getting the music one way or another). The thick booklet contains not only the lyrics in a decorative yet legible font and some atmospheric citations from famous poets, but also fabulous scetchy art by none other than Alan Lee, the renowned Tolkien artist! The whole album is like a little gift from the Faerie, so faithful the whole design is to the theme. I can’t remember when I’ve last been this impressed by an album release*. Check out the album’s page in Omnia homepage (Discography -> Alive!) for a few sample images and two songs in mp3.

*) Actually I do, it was Qntal’s previous release (limited edition) Silver Swan with fabulous and haunting booklet art by Brian Froud and the gorgeous music video to Von den Elben by Brian and Toby Froud.

(I bought my copy of Alive! from Amazon.de along with Qntal’s limited edition Translucida and Corvus Corax’s Venus Vina Musica. Man those mid-Europeans know their neofolk!)

I had a moderate cold and in fear of (again!) having it evolve into a sinusitis, I was on sick leave for Mon and Tue. I’m happy to say it seems to be paying off since I’m feeling almost healthy today. Have I meantioned that being ill while pregnant sucks small rocks? Or that two sinusitises during it are two too many? Anyway, I managed to play through the excellent Neverwinter Nights 2 module Harp & Chrysanthemum twice (one somewhat incomplete and one full run) during the weekend and the rest of ill-time. Now I’m in the middle of a second (hopefully) full run with a female bard protagonist this time (the first full run was with a male ranger).

I love the module so much I just have to get around to commenting it in the Vault. I’ve played several NWN1 modules that seriously would’ve deserved a comment (and one of these days I will comment on my favourite, the erotic and brilliant A Dance with Rogues, I really will) but H&C is such a well thought and made mod to the smallest detail that if I can’t manage one comment for the creator’s hours and hours of creative work, I’m a true loser. I’m so happy there already are modules like this to NWN2 since I’m in a rut with the original campaign.

Ensimmäinen roolipelini oli legendaarinen ANKH: Adventurers of the North - Kalevala Heroes, jonka sain joululahjaksi luultavasti sen ilmestymisvuonna 1988. Pasi Janhusen kirjoittamassa pelissä minua kiehtoivat erityisesti myyttisestä muinaissuomesta ammentava sisältö ja Petri Hiltusen mahtava kuvitus, joka aloitti edelleen jatkuvan Hiltus-fanitukseni. Heti joulunpyhinä enoni Kari pikaperehtyi aiheeseen ja veti paikalla olevalle nuorisolle kiehtovan seikkailun, jossa etsittiin mystistä PJ:tä. Tarinan kliimaksissa kohde paljastui Joulupukiksi, jonka nimikirjaimet aika oli kääntänyt nurin. Muuta en pelistä muistakaan, mutta luultavasti käytimme erittäin kevyeksi muokattua sääntösysteemiä.

Toinen roolipelini oli Dungeons & Dragonsin “punainen laatikko”, jonka sain syntymäpäivälahjaksi kummisedältäni* luullakseni sen suomeksi ilmestymistä seuraavana vuonna 1989. Tämä voidaan laskea edelleen jatkuvan roolipeliharrastukseni alkuhetkeksi, vaikka varsinaisesti pääsin pelaamaan vasta opiskelujeni aloittamisvuonna 1996. Punaisen laatikon voimin koin kaikki ropeltamisen alkukankeudet kuten pikkusiskon kanssa laaditut käsittämättömät seikkailut (joista upeimman luolaston asukit koostuivat kaikenvärisistä sääntökirjassa mainituista lohikäärmeistä), tyttöpuolisten luokkatovereiden ymmärtämättömyyden (ei voi antaa hahmolle nimeksi Arja Koriseva!) ja Caldwellin linnoituksen valmisseikkailuiden puhkipelaamisen. Yläasteella pojat pelasivat niin D&D:tä kuin Rolemasteriakin, mutta vaikka kelpasin keskustelukumppaniksi, peliporukkaan pääsemisestä haaveilin turhaan. Sisareni Emma sai tai hankki itselleen Cyberpunk 2020:n joka räjäytti tajuntamme, mutta jota emme kai koskaan oikeasti pelanneet. Minun vastaava omistukseni oli Keski-Maa-roolipeli, jota en ole vieläkään koskaan pelannut. Ahmin fantasia- ja scifikirjallisuutta ja sarjakuvia.

*) En ole ollut yhteyksissä kummivanhempieni kanssa vuosikausiin, mutta olen edelleen äärettömän onnellinen tästä lahjasta. Jos ei muuten, niin ainakin tällä kulttuuriteolla kummisetäni vaikutti syvästi kasvatukseeni ^_^

Sitten koitti 1996, muutto Tampereelle, villien opiskeluvuosien alku ja silloisen TTKK:n roolipelikerhoon Excaliburiin liittyminen (varsinaisen opinahjoni eli Tampereen yliopiston TYRin löysin vasta vähän myöhemmin, vaikka sittemmin olinkin siellä pitkään suorastaan aktiivi). Edelleen olemassaoleva, aluksi muokatuilla AD&D-säännöillä ja sittemmin D20-säännöillä pelaava FPA (”FuksiPeli Anias”) lähti käyntiin tuon lukuvuoden aikana, kuten nimestäkin voi päätellä. Seuraavien vuosien aikana pääsin pelaamaan one-offeina ja lyhyinä kampanjoina muun muassa Paranoiaa, Ars Magicaa, Runequestia, Warhammeria, Werewolf: the Apocalypsea ja vihdoin sitä Cyberpunkiakin. Vedin itse FPA:n inspiroimana modattua AD&D:tä Ravenloftissa ja lyhytikäisesti Changeling: the Dreamingia. TYRin jäsenistö tyttöistyi alun kourallisesta nykyiseen, käsittääkseni melko tasapainoiseen tilaan. Larppasin satunnaisesti ja olin mukana kirjoittamassa jokusta live-peliä. Koukutuin yhdistystoimintaan. Ahmin fantasia- ja scifikirjallisuutta ja sarjakuvia (jotkin asiat eivät muutu).

Rakkaani, nyttemmin aviomieheni, tutustutti minut tämän vuosituhannen puolella suurimpiin roolipelirakkauksiini: Vampire: the Masqueradeen (josta olin kyllä ennestään tietoinen mutta johon perehdyin vasta Dugin massiivisen kirjakokoelman ja laadukkaan pelinjohtamisen kautta), 7th Sean mahtavaan renessanssifantsuun ja Fading Sunsin avaruusoopperaan. Näiden rinnalla on aina kulkenut D&D, kiitos FPA:n ja mahtavien tietokoneroolipelien kuten Baldur’s Gate (jonka kakkososasta päädyin kirjoittamaan graduni) ja Neverwinter Nights. Roolipelaaminen on edelleen tärkein ja rakkain harrastukseni, eikä loppua näy.

Rest in peace, weary adventurer. The tavern awaits.

Phoenix Games kommentissaan BBC:n uutiseen

Tämän historiakatsauksen inspiroi toinen Dungeons & Dragonsin luojista ja roolipelaamisen isä (tai kummisetä), Gary Gygax, joka siirtyi eilen ajasta ikuisuuteen 69-vuotiaana. Miten upeaa, että lähes loppuun asti hän yhä veti viikottain D&D:tä. Maailma(ni) olisi kovin paljon köyhempi ilman hänen luomustaan, joka on eräs roolipelien massiivisimmista perustuskivistä, ja roolipeliskeneä, johon hän otti osaa läpi elämänsä.

*salute* mr Gygax, you rolled a “1″ at last on a saving throw, but I bet you can picklock the Pearly Gates ;)

Steve kommentissaan BBC:n uutiseen

[Edit 6.3.08]
Jussi Ahlrothin muistokirjoitus
Order of the Stickin muistosarjakuva

Kahdentoista tunnin paasto, pullollinen väljähtyneeltä cokikselta maistuvaa lientä ja kaksi neulaa* kumpaankin kyynärtaipeeseen osoittautuivat sen (miltä kuulostaakin) arvoisiksi kun sain tänään varmistuksen etten pode raskausdiabetesta. Muutenkin neuvolakäynti oli mainio: kaikki arvot kohdillaan ja paino sama kuin viime kuussa, vaikka Mogin ilmalaiva onkin kasvanut silminnähden. Jipii!

*) Hoitsu ei meinannut millään löytää suonta ensimmäisen verinäytteen ottamiseen ja joutui vaihtamaan kättä. Tämän ja jatkossa käytetyn avoneulan ansiosta kyynärtaipeissani on edelleen julmetut (joskin vihdoin haalistuvat) mustelmat.

EBay-harjoitteluni on edistynyt: yhdet huonot kaupat, muutama (merkityksetön) missaus (eli hinta nousi liian korkeaksi enkä onneksi erehtynyt tekemään yhtään ylimääräistä tarjousta) sekä useita menestyksiä. Ei paha. Oppirahat ja uuden lelun ensi-inspiroimat hankinnat on hyvä maksaa nyt kun töistä tuli bonuksia ^_^

Viihdyttyämme torstaina Pasin ja Piipan kanssa Star Wars -ropen ääressä, pidettyämme lauantaina kivaa muutaman muun ystävän kanssa ja huomioiden että Dugin ja minun oma soolorope on loistava, voitaneen todeta, että tästä ei kevään alku paljoa parane. No, ehkä jos lumisade lakkaisi…

Skrubun viikkovitonen.

1. Pelaatko? Jos et, niin tämä viikkovitonen ei ole sinulle.

Jees.

2. Millä pelaat?

1) Roolipelillä (heh).
2) Tietokoneella ja Xboxilla.
3) Laudalla tahi korteilla.

3. Mitä pelaat?

1) Nykyisin eritoten Dugin omiin pelimaailmoihin sijoittuvia vapaasääntöisiä pelejä sekä Dungeons & Dragonsia.
2) Esim. Heroes of Might and Magicia, Jade Empirea, Neverwinter Nightsia.
3) Esim. Citadelsia, Carcassonnea.

4. Miksi pelaat?

Koska se on kivaa.

5. Missä pelaat?

Kotona ja ystävien luona.

***

P.S. Blogilista ei noteeraa mun päivityksiä. Prkl.

Perjantaina Annin tuparisynttärit, oli kivaa. Dugilla oli ollut koko päivän migreeni, mutta hänkin tokeni illaksi sen verran, että saatoimme mennä yhdessä. Päivänsankari taisi itse toivoa hieman runsaampaa osanottoa, mutta minä nautin suuresti rauhallisesta ja viihdyttävästä tunnelmasta pienehköllä porukalla. Jokusta pois jäänyttä oli kuitenkin pikkaisen ikävä.

Lauantaina oli jälleen “hääleikkipäivä”. Marraskuun kunniaksi Masti ja Ninni veivät meidät teatteriin katsomaan Ibsenin Hedda Gableria, josta taisimme kaikki pitää kovasti (täällä näytelmästä lisää tietoa, joka kiinnostanee eritoten sen nähnyttä/lukenutta). Päivälliseksi nautimme sushia Marusekissa, ja illan kruunasi viskilasillinen Old Brick’sissa.

Sunnuntai oli roolipeli- ja rääppiäispäivä (Annin tupareista jäi vaikka mitä herkkuja). Uusi Fading Suns -kampanja lähti käyntiin Jakovgradin tiedustelu-upseerikoulutuksessa, jossa sotilasakatemiataustainen Sofia, anatomiasta intohimoisesti kiinnostunut Ivor ja “Malignatiuksen pieni ihme”, muistiaukkoinen luutnantti Inessa, on pantu opiskelemaan yhdessä.

Tänään olen väsynyt ja omaan Vääriä Mielipiteitä. Kuten sen, että Brunbergin Suukoissa ei ole mitään rasistista. Tympii.

Olemme katsoneet DVD:ltä The Muppet Show’n ensimmäistä kautta ja — sen käydessä liian synkäksi ja ahdistavaksi — Millenniumin kakkoskautta. Molemmat rokkaa. Muppetit kolisevat paitsi nostalgialla myös tekijätiimin taidolla ja innovatiivisuudella: joitain asioita eivät vuodet syö pois. Millenniumin kakkoskausi on erinomainen, mutta pelkään hieman kolmatta, jolloin kakkoskauden rakentaneet Morgan ja Wong olivat poistuneet kuviosta.

Katsoin loppuviikosta myös tv:stä tulleen The Weight of Water-elokuvan ja luin viikonlopun aikana Kathy Reichsin rikosantropologiajännärin Fatal Voyage. Ensiksi mainittu ei ollut järin erinomainen elokuva, mutta Sarah Polley piinattuna Marenina teki minuun vaikutuksen. Jälkimmäinen vei mukanaan rytinällä, ja olen iloinen, että keräsin Reichsin kirjat talteen Mimmin poistoläjästä.

Sunnuntaina pelasimme D&D:tä FPA:ssa. Peliraportit tavoittavat piakkoin pelaamistahtimme, olen enää kaksi kertaa jäljessä.

n/r: Dan Simmons: Hyperionin tuho

Dugi ruoja veti eilen niin hyvää ropea, että valvoimme sen parissa kahteen. Aamulla en millään meinannut saada silmiäni auki. Onneksi pelieskapismi taltutti minua jo pari yötä riivanneet painajaiset, joten lyhyeksi jääneet unet olivat sentään säällisiä. Tänään ja huomenna on pakko mennä ajoissa nukkumaan, että jaksan torstaina nousta viiden korvilla. Edessä on työreissu pääkaupunkiseudulle, ja siellä pitää olla jo yhdeksältä O.o

Olin eilen ahkera vielä kotonakin: värjäsin hiukseni (viimein!), pesin koneellisen pyykkiä ja harrastin muutenkin hiukan vaatehuoltoa. Asunnosta on vähitellen kadonnut tai ainakin vähentynyt sairastelumme sallima epäsiisteys. Onnistuin myös jälleen kerran järjestämään hyllyihimme lisää tilaa DVD-levyille ja sarjakuville. Ihan hyvä, koska kyllä niitä taas jonkin ajan päästä posti tuo ^_^

Siitä puheen ollen, syytän Joss Whedonia siitä, että koin tarpeelliseksi tilata Runaways series ykkösen, (kovakantinen, sisältää 18 ensimmäistä numeroa). Samalla kutsuin kotiini lisää Fablesia ja League of Extraordinary Gentlemen: The Black Dossierin, joka ilmestyy kuun lopussa. Onpa hyvä että on hyllytilaa ^_^

Muutoin teen töitä. Milläs muulla sitä harrastuksensa rahoittaisi.

n/p: Marianne Maans
n/r: Alan Moore: Lost Girls

No eihän se tietenkään mennyt kuin elokuvissa. Flunssa kehitti toisen aallon kurkkutulehduksena, joka piti minut sairauslomalla viime viikon tiistain, torstain ja perjantain. Maanantaina olin melkein ok ja keskiviikon taistelin silkalla sisulla ja kiellon voimalla. “Mun kurkku ei ole oikeasti kipeä (jos en niele).” Onneksi oli Jade Empire. Olisin oikeasti muuten tullut hulluksi sairastamisen kanssa. Pelasin Icewind Daleakin jonkin verran. Jaden olen nyt pelannut läpi avoimella kämmenellä, ja suljetun nyrkin hahmoni on hyvässä vauhdissa.

Eilen oli töissä hirveä härdelli ja tänään on ollut sellainen päivä, jolloin sama kiireahdistus on sinällään voimassa, mutta juuri mikään ei etene, koska jotain tuikitarpeellista tietoa ei saa. Ennusteeni on, että kaikki se tieto (useampaan eri hommaan) tulee huomenna, jolloin on taas hirveä härdelli. Ja tämä päivä on mennyt käytännössä hukkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaiken deadline on ensi viikon perjantai.

Dugille kerrottiin töistä, ettei heillä ole juuri nyt osoittaa hänelle työtehtäviä. Tämä oli ollut aavisteltavissa jo jonkin aikaa, mutta nyt se on oikeasti uskottava, että kämpän ostaminen siirtyy. Oh well, en mä nyt juuri olisi jaksanutkaan muuttaa O.o Paska juttu. Hyvää on se, että Dugi on saanut uutta potkua gradun tekemiseen. Hänen ohjaajansa sitoutui hommaan vuodeksi “riippumatta siitä missä hän on keväällä töissä” ja on nyt antanut paljon apuja ja tukea ^_^

Koska kaukaa viisaana törsäsin etukäteen, olen nyt saanut nauttia Lost Girlsin lukemisesta ilman rahamorkkista tms. Tai saanut nauttia yleensäkin, sillä ensimmäinen painos on kuulemma jo loppu, ja jonossa olevat tilaukset kattavat toisen painoksen (via Neil). Koko paketti on ihastuttavan kaunis. Kolme kovakantista kirjaa kansipapereilla, tukevassa kotelossa. Melinda Gebbien taide pääsee oikeuksiinsa isokokoisilla, hyvälaatuisilla sivuilla, ja sisältö on kaikkea sitä mitä odotin ja enemmän: erotiikan virstanpylväs.

Väsyttää ja hartiat jumittaa huomattavan pahasti. Siksi varmaan tuntuu edelleen kovin maanantailta. En tosin ole uponnut samoihin syvyyksiin kuin eilen, jolloin unohdin mennä hammaslääkäriin. Saan maksaa siitä ilosta 27 euroa O.o Ja nolottaa.

Musiikki piristää. Kansanmusiikin lisäksi korviani ovat tänään hivelleet Corvus Coraxin Cantus Buranus, Sherlock Holmesin (sen ainoan oikean, eli Granada Televisionin tuottaman ja Jeremy Brettin tähdittämän) soundtrack ja iTunesista metsästämäni Sneaker Pimpsin coverit The Wickermanista tutuista Gently Johnnysta (Johnny) ja Willow’s Songista (How Do). Jeah.

Plääh. Olen voinut huisin hyvin helteiden väistyttyä, ja onnistuin väistelemään työpaikalla raivonnutta flunssaepidemiaa pari viikkoa, mutta torstaina se iski. Ja lauantaina se iski myös Dugiin. Vastustuskyvyssäni tuntuu nykyisin oikeasti olevan jotain hyvää, koska flunssani ilmeni lähinnä huonona vointina, hirveänä väsymyksenä ja vähäisenä niistämisenä. Ihan kuin kroppa taistelisi niin maan pirkuleesti. Dugi sen sijaan romahti kamalaan hengitystietulehdukseen — hänellä tuntuu olevan siihen taipumusta siinä missä minulla kurkku vaikuttaa olevan herkempi — ja tuhisee nyt säälittävästi aivastuskohtausten ja niistämisen välissä.

Kuin tilauksesta (itse asiassa juurikin tilauksestani) perjantain posti toi Puolenkuun peleistä Jade Empiren ja — kiitos edellä mainitun viihdyttävyyden — edelleen muoveissa olevan Icewind Dale 3-packin (ID 1, sen lisälevy ja ID 2). Konsolipelaaminen onkin ollut ainoa asia, jota olen jaksanut viikonloppuna tehdä. No, sunnuntaina tiskasin.

Muutoin olen ihaillut The League of Extraordinary Gentlemen Vol. 2 absolute editionia ja haaveillut käyväni sen läpi lukien samalla Jess Nevinsin sille laatimaa ansiokasta kumppaniteosta A Blazing World. Muutakin on jälleen ilmaantunut hyllyyn: Alan Mooren Top Ten 2, Profit DVD-boksi, joka sisältää tämän erinomaisen sarjan kaikki kahdeksan osaa (Fox antoi sille kirvestä), ja Qntalin albumin Silver Swan erittäin viehko limited edition -versio. Matkallakin on vielä vaikka mitä.

Gyäh mikä olo. Tule tule terveeksi, älä tule poskiontelontulehdus.

Mitäs muuta… Kävimme katsomassa asuntoa mutta päätimme olla tekemättä tarjousta. Töissä tein isolla kiireellä tärkeän homman, josta sain sittemmin kiitosta. Jade Empire on hyvä, joskin saisi minun makuuni olla vähemmän pseudo-aasialaisen oloinen (mutta esim. kettuhenget kaksine häntineen rokkaa!). Emman ja Leken vieraillessa katsoimme HPHLS:n mykkäfilmin The Call of Cthulhu, joka oli todella mainio. Ja töissä elämän laatua on parantunut oman teen tuominen ^_^ (vilkutus Kontiolle ja Suskille, jotka synttärilahjoivat minua ihanilla teelaaduilla).

Kyl se tästä taas.