Viikonloppu ei mennyt suunnitellusti, mutta pääsääntöisesti päivitetty versio oli ennakoitua ehdampi.
Perjantaina Dugi totisesti teki töitä puoli kahteentoista. Samaan aikaan minä nautin Annin, Ginin, JTuomaksen ja Mikon seurasta punkun, herkkujen, pykomertian (sic) ja Da Vinci Code -elokuvan merkeissä. Viimeksi mainittu ei ollut yhtä surkea kuin odotin (mikä olisikin ollut kunnioitettava saavutus). Ei se kyllä hyväkään ollut. Sopi kuitenkin iltaamme kuin telepatia pyramidiin!
Lauantaina emme vielä siirtyneetkään pääkaupunkiseudulle, vaan koomasimme päivän — Dugi migreenissä ja minä muuten vaan — ja illalla palasimme hyväksi havaittujen punkun, herkkujen ja erinomaisen seuran pariin. Katsoimme kaksi hillitöntä jaksoa Extrasia ja koko Euroviisut.
Äitienpäivänä veimme tervehdyksemme Dugin äidille ja mummille ja poikkesimme Hukan sunnuntaitapaamisessa. Kristiina oli viimeistellyt keskiaikapukuni, johon olen äärettömän tyytyväinen ja ihastunut. Oma mammani ja mummuni matkasivat lauantaina sukumatkalle Toscanaan, joten suoritin heidän äitienpäivämuistamisensa etukäteen. Toivottavasti kortit ehtivät perille.
Penseämmistä asioista mainittakoon kurkkutulehdus, jonka onnistuin vielä eilen jotensakin teeskentelemään olemattomaksi, mutta joka riivaa nyt jokaista nielaisua. Sairastamaan en ehdi, joten nyt pitää vain parantua äkkiä.
Päivän ajatus tulee Wittgensteinilta: “Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen”. Ja ilmalaivan sponsoroi Zeppelin.