Vanhempainvapaani lähenee loppuaan, mutta se ei tarkoita elämäni “aikuistumista”. Dugi on lähes koko maaliskuun vanhempainvapaalla ja minäkin olen kotosalla, kiitos vuosiloman. Tämän toivottavasti auvoisan ajan jälkeen tilanne palautuu siksi, mitä olemme nyttemmin tottuneet pitämään normaalina — joskin pienemmillä tuloilla*. Dugi palaa töihin ja minä jään hoitovapaalle. Alustavasti järjestely on sovittu vuoden loppuun asti.
*) Saamme sentään iloita vuoden alusta käyttöön tulleesta kotihoidon tuen Tampere-lisästä.
Nenne on treenannut vertikaalista liikkumista. Hän nousee polvilleen ottaen tukea milloin mistäkin (muttei vielä ole oppinut muistamaan, että jos silloin ottaa molemmin käsin kiinni jostakin esineestä, seurauksena on kumous, kuhmu ja maansuru) ja kiipeää jo hyvinkin ketterästi yli monenlaisista esteistä. Näihin lukeutuvat eilisestä alkaen myös olohuoneen ja eteisen oviaukkoon pykäämämme barrikadi, joka tähän asti on pitänyt neidin poissa likaisemmalta puolelta.
Myös kommunikaatiorintamalla on tapahtunut edistysaskelia. Nenne siirtyi näennäisesti yhdessä yössä geneerisestä huutelusta tavuäänteiden ihmeelliseen maailmaan. Jälleen kerran ihmettelen ihmistaimen kehittymisen tahtia ja sitä, miten lapsi yhtäkkiä osaa monimutkaisen näköistä kielijumppaa. “Tätätät”, päristelyt ja moninaiset kokeet äänenkorkeuden ja -voimakkuuden sekä eksperimentaalisten äänteiden saralla tuottavat vanhemmille loputonta huvia ja ajoittaista päänsärkyä.
Istuminen ei vieläkään suju ilman tukea, mutta edistystä on tapahtunut sen verran, että ruokailut onnistuvat syöttötuolissa. Imetän edelleen, mutta Nenne syö päivässä kolme ateriaa kiinteitä. Istumiskehitys on avittanut myös kylpemistä. Nennen ammekammo on helpottanut uuden kylvetysasennon ja pikkuserkku Iinekseltä saadun keltaisen kumiankan ansiosta ^_^
Nukkuminen on edelleen rikkonaista mutta ei yhtä pahasti kuin kuun alussa. Nenne tuppaa edelleen heräämään kerran, pari yössä, mutta ei enää pääsääntöisesti vaadi maitoa ennen kuin aamulla. Yöunijakso kuitenkin on parhaimmillaankin vain kahdeksan tuntia, joten Dugi ja minä olemme aika poikki. Dugi odottaa isäkuukauttaan ja taukoa töihin heräämisestä suurella innolla. Neuvolalääkäri suositteli maitohappobakteereja torjumaan heräilyjä tuottavia ilmavaivoja. Alustavasti vaikuttaa siltä, että Reladrops-tipat ovat tehneet hyvää Nennen ruuansulatukselle.
Minulla on suuria suunnitelmia isäkuukaudelle. Ajatuksissani on niin kampaaja-, hammaslääkäri- kuin lääkärikäyntiäkin, ja villeimmissä unelmissani esiintyy jopa kasvohoito. Yksi on kuitenkin varmaa. Isäkuukauden ensimmäisenä viikonloppuna meillä on liput Burlesque Star Revueen, ja Dugin äiti on lupautunut lapsenlapsenvahdiksi! ^_^
Maaliskuun kuvat ovat vielä kamerassa, mutta galleriassamme on Nenneä tammikuulle asti.
