Innerface to Moiraverse

Nimenantojuhla pidettiin perjantaina 27.6.2008 Raahessa.

Jo aamusella oli Raahen sairaalan osasto ykköselle toimitettu sairaalan keittiön loihtima iso mansikkakakku, ja Dugi kävi viemässä sen kaveriksi edellisenä päivänä yhdessä askartelemamme kiitoskortin osaston henkilökunnalle. Tuntui oikealta ottaa heidät osallisiksi juhlaamme kaiken sen avun ja hoivan takia, jota he meille antoivat sairaalaviikkomme aikana.

Juhlallisuudet alkoivat klo 14 Manse Honkalassa. Paikalla olivat päivänsankarin ja onnellisten vanhempien lisäksi mummu ja vaari (minun vanhempani), mummi (Dugin äiti), kummitäti ja -setä (sisareni Emma ja puolisonsa Leke), isomummu ja -vaari (äitini vanhemmat), toinen isomummu (isäni äiti) sekä vanha lukiokaverini Eija ja kunniavieraana synnytyslääkärinäni toiminut Attila, hänen vaimonsa Zsuzsi ja lapset Mathias ja Manka.

Seremoniamme oli vapaamuotoinen. Perintökastemekkoon puettu neitomme kuunteli tyynenrauhallisena isin puheen uusista nimistään, ja siirtyi ilman inahduksia kummitädin syliin kummilupausten ajaksi. Pitkä hurtunki vaihdettiin mummilta saatuun roosanväriseen mekkoon, ja pienen seurustelutuokion jälkeen Irene Brigida Laine vetäytyi päiväunille vieraiden istuutuessa ruokapöytään.

Tarjolla oli vaarin grillaamaa possua, graavilohta, siian mätiä, perunoita, mummun ihanaa kastiketta ja salaattia, ja kahvin kera täytekakkua, kuivakakkua ja lusikkaleipiä. Irene, jonka mummi pian hellitteli Nenneksi, osoitti rauhaa tarkoittavan etunimensä sopivuutta koko ruokailun ajan, ja tilasi oman ateriansa vasta äidin nautittua viimeisenkin kakunmurenen.

Juhlaväki kirjasi nimensä nimenantotodistukseen, kirjoitti Nennelle viestejä vauvakirjaan ja sytytti kelluvia kynttilöitä pienen onneksi. Paketeista löytyi syntymä- ja nimitiedoilla kaiverrettu säilytysrasia joululahjaksi saadulle komsiopallolle (kummeilta), ihastuttava kuparinen pöllö ja nalle -taulu ja isille aikoinaan Lontoosta hankitut pitsikoristeiset vauvantossut (mummilta), sydämenmuotoinen korurasia ja sydänriipus (Attilan perheeltä) ja Tupperwaren monikäyttöinen tuttipullo (Eijalta). Lahjapöytää koristivat myös syntymän kunniaksi saadut lukuisat kortit, kaksi kaksoiskukkakimppua (isotäti ja -setä Kirstiltä ja Ossilta sekä Dugin työpaikalta), Kanadasta tuotu nalle (mummulta ja vaarilta), Bogi-koira (mummilta) ja satiiniruseteilla koristetut vauvan nahkakengät (Maaritilta). Lukuisat kauniit ja käytännölliset synttärilahjavaatteet oli jo lisätty neidon garderoobiin, ja isomummilta ja -vaarilta saatu nalleperhetaulu oli sekin makuuhuoneessa jemmassa.

Vaikka mietimme nimiä pitkään ja hartaasti, tämä nimi oli mielessämme jo kuukausia. Se oli ensimmäinen ja ainut, joka tuntui voimakkaan sopivalta ja joka miellytti meitä molempia yhtälailla. Pidimme mielessä sen mahdollisuuden, että vauvan synnyttyä nimi ei tuntuisikaan hänelle oikealta, mutta näin ei ollut.

Irene juontui alunperin mieleemme fiktiivisestä Irene Adlerista, joka oli se nainen, jota Sherlock Holmes arvosti vertaisenaan. Kreikkalaisessa panteonissa tämä Zeun ja Themisin tytär on rauhan ja kevään jumalatar (miten sopivaa, että sekä Irenen syntymäpäivän että nimiäispäivän sää oli pikemminkin keväinen kuin kesäinen). Ateenan Irene oli Bysantin ensimmäinen naishallitsija, joka — meidän kulttuurinrakastajien riemuksi — vastusti onnistuneesti ikonoklasteja. Kaikkiaan Irenessä yhdistyvät lähes kaikki etsimämme ominaisuudet: esteettinen, yhteys soveliaaseen jumalattareen ja ripaus vahvan (tässä tapauksessa suorastaan häikäilemättömän ^_^) naiseuden historiaa. Nimiäisissä kävi ilmi, että ainut puuttuvaksi luulemamme ominaisuus, sukuyhteys, oli sekin läsnä: isänäitini sisaren toinen nimi oli Irene. Pienen translaatiomutkan kautta löysimme Irenen myös Dugin sukupuun puolelta, sillä hänen vaarinsa äiti oli nimeltään Rauha.

Brigidalla on yksi varsinainen inspiraatio: kelttiläinen tulen, valon, parannuksen, sepäntyön ja runouden jumalatar Brighid. Koska halusimme viitata tähän varhaisempaan lähteeseen esimerkiksi P. Birgitan sijaan (joka tosin yhdessä Kildaren P. Brigidin kanssa tuo nimelle kaipaamaamme vahvan naiseuden historiaa), valitsimme tämän harvinaisen kirjoitusmuodon useammin käytettyjen sijaan. Vietämme Brigidan nimipäivää sen luontaisimmalla paikalla 1.2.

[Metaa] Koska Mogimme on nyt virallisesti siirtynyt äidin välittömästä, fyysisestä yhteydestä omaksi autonomiseksi itsekseen paitsi napanuoran katkaisun myös nimeämisen myötä, ‘mogi’-kategoria jää raskausajan merkinnöille ja tämän merkinnän myötä aukeaa uusi kategoria ‘Nenne’.

Tyttäremme syntyi keskiviikkona 18.6.2008 klo 20:37. Kriittiset mitat ovat 3670 g, 48,2 cm ja 34,5 cm (päänympärys :).

Our daughter was born on June 18th 2008 at 20:37. Weight 3670 g, height 48,2 cm and head circumference 34,5 cm.

Synnytys sujui ensikertalaiseksi sutjakasti, vaikka itse sanonkin ;) Tarkempia yksityiskohtia ohessa (gore-taso ei ole kauhean korkea).

(more…)

Heräsin aamulla ilahduttavaan puhelinsoittoon; minut kutsuttiin huomenna tarkastukseen, jossa arvioidaan synnytyksen käynnistämisen tarve. Jos hyvin käy, Mogi syntyy ennen juhannusta ^_^

Vaikka lähettäisivät tarkastuksesta vielä kotiin odottelemaan, sekin käy minulle ihan hyvin. Pääasia että saan tietää missä mennään!

Raahessa ei kuulemma yleensä päästetä raskautta yli raskausviikon 42. Minulla tuli tänään 41 täyteen, mutta eivät halua odotella huomista pidempään koska välissä on juhannus. Sopii minulle!

Verenpaineeni on ollut koholla mutta ei toistaiseksi vakavasti. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi nousta yhtään. Tänään on raskausviikko 40+5. Synnytyksen käynnistämistä pohditaan vasta ensi viikon lopulla, jos ei sitä ennen ala tapahtua. Mummu kertoi, että hänen kaikissa synnytyksissään kalvot piti puhkaista O.o Jos on jotain, mitä haluan vähemmän kuin synnyttää juhannuksena, se on synnyttäminen vasta juhannuksen jälkeen. C’mon Mogi!

Kylvin viikko sitten tilliä, persiljaa, basilikaa, ruohosipulia ja jotain mitä en enää muista (heh) koriin äidin ja isän sisäparvekkeelle. Viimeisen kolmen päivän aikana kolme näistä viidestä yrtistä on alkanut itää ^_^

Pakollinen lepääminen (verenpaineen takia) on tänään sujunut keskimääräistä helpommin, koska ulkona sataa. Vaan tympii se silti.

Äitiyslomani on alkanut oikeasti rauhoittua lomailuksi. Oloni on edelleen hyvä lukuun ottamatta kohonnutta verenpainetta ja turvotusta etenkin jalkaterissä. Tämänpäiväinen neuvolakäynti panikin minut raskausmyrkytysvahtiin; joudun tarkistamaan virtsan valkuaisainepitoisuuden ja verenpaineen joka päivä. En kuitenkaan ole huolissani, sillä synnytys voi alkaa koska vain ja jos vaivat pahenevat, synnytys voidaan myös käynnistää. Raskausmyrkytys ei toki koskaan ole vaaraton, mutta paljon hankalampi se on raskauden aiemmissa vaiheissa. Olen nukkunut kaksi viime yötä paremmin kuin pitkään aikaan ja hemoglobiinikin oli noussut. Go me!

Sunnuntaina oli kontrollikäynti, jolla otettiin Mogilta uusi sydänkäyrä. Tällä kertaa hengaaja-apsumme malttoi antaa edustavamman näytteen elintavoistaan: aluksi hän nukkui, sitten vähän peuhasi ja lopuksi tuli hikka ^_^

Maanantaina menin Dugin mukana Ouluun ja olin “hoidossa” pikkusiskon luona työpäivän ajan. Emmaa ja Lekeä oli ihanaa nähdä, söimme hyvin (lounas lempiruokaani soijakanaa à la Emma ja illallinen Pannussa) ja pääsin ihastelemaan Mass Effectiä. Mä niin haluan sen!

Eilen vanha koulukaverini Eija kävi vierailulla. Viihdyimme tuntikausia jutustellen kuin aikaa edellisestä kerrasta ei olisi kulunut toistakymmentä vuotta ^_^

Dugi on manannut synnytyksen käynnistymistä huomiselle alkuiltapäivälle sopimalla sinne kaksi palaveria Oulussa. Mogi ei edelleenkään ole ilmoitellut mitään. Minä odotan enkä murehdi turhia.

Eilisen synnytystapa-arvion lausumien inspiroimina vanhempani ovat saaneet päähänsä, että Mogin olisi kiva syntyä ennen kuin he lähtevät maanantaina reissuun. Hrmph. Onneksi häipyivät töihin kyselemästä joko supistaa.

Mogi itse ei sentään ole toistaiseksi osoittanut mitään merkkejä haluasta vaihtaa lokaatiota. Tosin mummuni kertoi eilen, ettei hänellä (ilmeisesti minkään muksun kohdalla) juurikaan ollut ennakoivia supistuksia ennen kuin tositoimet alkoivat, ja äidin ainokainen alatiesynnytys kävi hurjan nopeasti — nelisen tuntia! Minä synnyin sektiolla etuajassa, Emma viikon verran yliaikaisena “kuin Tsingis-kaani”. Taidan vetää tästä sen johtopäätöksen, että kun poltot alkavat, ei ole hyvä viivytellä sairaalaan siirtymisen kanssa ylettömän pitkään.

Minua on muutenkin hämmentänyt se into, jolla ensisynnyttäjiä kehotetaan pysymään kotosalla mahdollisimman pitkään niin synnytysvalmennuksessa kuin muuallakin, missä näitä neuvoja annetaan. Toki monet ensisynnytykset kestävät kauan, mutta aika paljon on tullut vastaan tarinoita niistä ensikertalaisista, jotka yllättäen putkauttavatkin muksun maailmaan muutamassa tunnissa. Ei varmaan paljon naurata jos on siinä kohti kotona kuuman suihkun alla tai autossa matkalla sairaalaan uskottuaan tiukasti ettei pidä lähteä ennen kuin kivut käyvät sietämättömiksi.

Ja vaikkei synnyttäisikään pikana, onko tosiaan tarkoituksenmukaista matkustaa kestämättömissä kivuissa? Vai onko mulla vaan jotenkin korkeampi kestämättömän kivun kynnys kuin useimmilla ensisynnyttäjillä? Ymmärrän, ettei ekoista nipistyksistä pidä sännätä sairaalaan, mutta siitä on valovuosi “sietämättömään”. Ehkä on parempi miettiä pelkästään supistusten tiheyttä (säännöllisesti 5 min välein pari tuntia).

Nojoo. Sentään täällä matka on paljon lyhyempi kuin Hervannasta TAYSiin.

Hmph, kylläpä kesti että ehdin palata aiheeseen. Oh well.

Maanantaina 19.5. unohdin onnitella sisartani nimipäivän johdosta. Sori, Emma O.o Muuten mulla ei enää ole hajuakaan mitä tein silloin. Varmaan huolsin lastenvaatteita.

Tiistaina, jolloin raskausviikko 37 tuli täyteen, olikin sitten melkoinen juoksupäivä. Aamulla neuvolaan, päivällä ultraan ja illalla Pasille ja Piipalle. Kaikki sujui mallikkaasti; neuvolan mukaan kaikki oli hyvin, ultran mukaan Mogi on ihan normaalin kokoinen ja vierailu oli juuri niin ilahduttava kuin odottaa saattoi. Bonuksena kävin neuvolan jälkeen näöntarkastuksessa (ei muutosta) ja ostamassa ensimmäiset voimakkuudella varustetut aurinkolasini sekä uudet silmälasit (joita siis en olisi sinänsä tarvinnut, mutta ei liene huono ajatus omistaa kahdet asiansa ajavat silmälasit — kauankohan kestää ennen kuin Mogi nappaa lasini ja heittää ne seinään).

Keskiviikkona tapasin päivällä Ninniä ja pikku-Tiilaa, ja illalla vierailimme Elvi-mummuni luona. Molemmissa kyläpaikoissa oli erinomaisen hauskaa. Kuten odottaa saattoi, sain Ninniltä mainioita lastenhoitovinkkejä. Pankaas muutkin kokeneet neuvojanne tulemaan!

Loppuviikkoni meni pakkaamiseen. Dugi oli lauantain Helsingissä järjestyksenvalvojakurssilla, ja sunnuntaina pääsimme vihdoin pakkaamaan yhdessä. Mukaan otettavaa kamaa kertyi ihan järjettömästi.

Maanantaina naparetkikuntamme (heh) siirtyi Tampereelta Raaheen. Pääsimme liikkeelle vasta iltapäivällä Dugin pelattua onnistuneesti Tetristä pelikenttänään auton peräkontti ja takapenkki ja palikoinaan lastenvaunut, laatikot, kassit ja nyssäkät, mutta hyvä niin; iltapuolesta liikenne oli mukavan rauhallista. Mikäpä meidän oli ajellessa kun sää suosi ja minä saatoin lakata huolehtimasta että Mogi kumminkin syntyisi ennen kuin ehtisimme suorittaa väliaikaisen muuttomme.

Tiistaina raskausviikkoni siirtyivät seuraavalle täydelle numerolle ja suoritimme Raaheen asettumista. Keskiviikkona pesin satsin ihastuttavia lastenvaatteita, jotka vanhempani olivat hankkineet Saksasta. Great excitement! Dugi sai iloksemme työkoneensa nettiyhteyden toimimaan kotoa mobiililaajakaistan (tai jonkun) avulla. Ei siis tarvitse joka päivä lähteä toisaalle toimistolle.

Torstaina ja tänään Dugi on ollut Oulussa työmaalla. Minä olen molempina päivinä kävellyt sairaalaan ja takaisin, ja iloinnut kauniista säästä. Eilen kävin neuvolassa, missä kaikki meni pääasiassa hyvin. Ainoa harmistus oli korkeahkot verenpainelukemat, mutta ehkä mua vaan jännitti uusi paikka.

Tänään kävin äitiyspolilla synnytystapa-arviossa. Kun Mogin sydänkäyrää mitattiin, mukelo potki vimmatusti siitä hetkestä, kun anturit pantiin kiinni aina mittauksen päättämiseen asti. Ei leposykkeestä tietoakaan… Vaikka neuvolaterkkari oli vielä eilen sitä mieltä, että Mogi on hämmentävän ylhäällä, tämänpäiväisen tutkimuksen mukaan hän on laskeutunut ja pää on kiinnittynyt. Ultra myötäili kymmenen päivän takaista; painoarvio oli 3,2 kg. Saimme myös saman arvauksen lapsen sukupuolesta kuin kolmosultrassa, vaan enpä kerro sitä vielä ^_^

Alatiesynnytys on edelleen suunnitelmissa ja lapsivesi on vähentynyt. Saa nähdä malttaako Mogsu odotella edes laskettuun aikaan asti…

n/p: Sneaker Pimps: Johnny

Yhdeltä raskausvaivalta en sitten ole välttynyt; koipia turvottaa ns. ihan riittävästi. En tilan penseydestä huolimatta silti ole ehtinyt lepäilemään laakereillani jalat ylhäällä, sillä ensinnäkin äitiysloma on yllättävän kiireistä aikaa ja toiseksi raskauden loppuvaihe ehkä väsyttää kropan mutta mieli käy aina vain alttiimmaksi kaikenlaiselle säntäilylle ja puuhastelulle. Tänäänkin olin kotiaamupäiväni aikana pakotettu aikatauluttamaan itselleni kahden Digimon-jakson mittaisen lepäilyhetken (”jonka aikana ei sitten nousta mistään muusta syystä kuin jos lapsivesi menee!”), kun ilman jotain suunnitelmallista ajastusta kintut ojossa makoilua kestää noin kolme ja puoli minuuttia. Sitten tulee mieleen jotain mikä pitää tehdä tai hakea tai tarkistaa, ja taas säntäillään… Ja jos ei mitään muuta keksi, aina voi istua koneella.

Äitienpäivän vietimme Helsingissä Dugin äidin ja mummin kanssa. Visiteerasimme myös Dugin riemastuttavan hyvin toipuneen vaarin luona sairaalassa. Maanantaina minä kävin neuvolalääkärillä, ja kaikki oli hyvin. Mogin raivotarjontakin* varmistui.

*) Heh. Kyseessä siis on on perätarjonnan vastakohta, eli peffan sijasta muksu on suuntaamassa kohti syntymäreittiä pää l. takaraivo edellä.

Tiistaista minulla ei ole mitään mielikuvaa (koska en nyttemmin muista mitään jos se ei lue jossakin, ja kalenterini ammottaa tyhjyyttään tuon päivän kohdalla). Keskiviikon sen sijaan muistan erittäin hyvin, sillä vietin Helin kanssa loistavan päivän. Natustelimme herkkuja ja katsoimme laatupläjäyksen* 5ive Girls (kuten nimi rasittavasti kirjoitetaan — tällainen kikkailu tympii minua aina yhtä paljon, olipa kyseessä sitten Se7en tai Thir13en Ghosts). Tyttöjenillastamme puuttui vain punkku (ja ilta). Illalla saapuivat lastenvaunut, ja vietimme surrealistisen tuskaisia hetkiä opetellessamme niiden käyttöä. Voisi luulla, että Emmaljungan kaltainen laatumerkki varustaisi tuotteensa säällisillä käyttöohjeilla, mutta niin surkeaa manuaalia en ole nähnyt pitkään aikaan!

*) Mitä tarkkaan ottaen, siihen älköömme menkö ^_^

Torstai oli yhtä sprinttailua. Aamulla nautin käsi- ja jalkahoidosta ja sitten kävin kaupoilla. Löysin juhlavat, raskausyhteensopivat pikkukengät (Kansan Kenkä rokkaa!), hommasin viimeiset tarvittavat asiat serkkuni häälahjaan ja erehdyin astumaan alennuskirjakauppaan. Illan vietimme imetys- ja lastenhoitovalmennuksessa, joka oli ihan kiva. Perjantaina Inkku ja tyttäret kävivät meillä kylässä ja toivat tuomisinaan ihania lastenvaatteita. Lauantaina juhlittiin erittäin viihdyttävästi Anskun ja Samin häitä, joihin laittauduin suorastaan austenilaiseksi design-mekossani ja paplarikiharoissani. Viikon päätti väsynyt sunnuntai, joka alkoi aikaisella herätyksellä ja jatkui sihteeröimieni Suomen keskiaikaseuran vuosi- ja hallituksen kokouksen kautta koomaiseen iltaan.

(Jatkuu seuraavassa osassa ;)

n/p: The Labyrinth soundtrack

Siivoilen tässä kämppää, koska meille tulee tänään vieraita: Mimmi visiteeraa vierailta mailta (Ruotsista) ja äiti, isä, mummu ja vaari poikkeavat kahvilla matkallaan Raahesta pääkaupunkiseudulle (ja äiti ja isä edelleen jonnekin jota en muista — mainitsinko että he tuntuvat nykyään matkustelevan ihan älyttömästi? Tai että mulla ei nykyään pysy mikään päässä?). Kuten normaalia, siinä sivussa tulee hoidettua kaikenlaisia sijaistoimintoja.

Kuten synnytys-soundtrackin kerääminen. Ei, en usko tulleeni hulluksi. Synnytysvalmennuksessa sanoivat että mukaan voi ottaa omia levyjä, ja Raahessa uskoisin olevan saman mahdollisuuden. Ja vaikken polttojen taustalla haluaisikaan kuulla muuta möykkää kuin omaani, ainakin sitä odotellessa arvelen oman musiikin miellyttävän enemmän kuin äidin ja isän levyvalikoiman.

Kuinka ollakaan, levyt valikoituivat melkein itsestään. Ja kaikki* artistit ovat sellaisia, joita olen kuunnellut ja rakastanut 10-15 vuotta. Tuskin sattumaa. Levyjen määrän sääti CD-koteloni koko (24), ja jonkin verran vaikutti** se, etten halunnut mukaan liian aggressiivista tai instrumentaalipainotteista kamaa:

• Tori Amos, käytännössä koko tuotanto (18 levyä joista yksi bootleg) (heh - mikä ylläri)
• Kate Bush: Hounds of Love ja The Sensual World (mikäs muukaan, onhan sillä teemana sopivasti This Woman’s Work)
• Miljoonasade: Pullo hunajaa -kokoelma (klassikoita)
• CMX: Rautakantele ja Vainajala (kaksi suosikkilevyäni CMX:ltä)
• Egotrippi*: 20 suosikkia -kokoelma

*) Tämä on se poikkeus, joka vahvistaa säännön. En ole kuunnellut Egotrippiä kovinkaan paljon, mutta tämä levy päätyi olemaan graduntekoni tärkein taustamusiikki. Jotenkin tuntui sopivalta poimia se mukaan viimeiseen vapaaseen levytaskuun.

**) Don Huonot karsiutui aggressiivisuuden, Zen Café synkkyyden (ei, CMX ei ole silleen synkkää) ja kaikki score-soundtrackit instrumentaalipainotteisuuden perusteella.

Kaikkeen sitä inspiroituukin.

(…kuten rakkaalla ystävälläni Kaitsulla on tapana sanoa. Ja kovin usein se on osoittautunut todeksi.)

Saan maksusitoumuksen neuvolapalveluiden käyttämiseen Raahessa! Aloin jo hermostua, kun maalis-huhtikuun vaihteessa lähettämääni maksusitoumusanomukseen ei ollut tullut muuta vastausta kuin huhtikuun alun tieto, että neuvolatoiminnan ylilääkäri jää viikon lomalle eikä ehdi sitä ennen asiaa hoitaa. Pelkäsin jo, että asiani on hautautunut jonnekin ja ehkä peräti kokonaan unohtunut. Soittelin asian perään maanantaina saamatta ylilääkäriä kiinni ja uudestaan tänään aamulla samoin tuloksin. Äsken sitten yritin uudestaan, ja paitsi että hän vastasi, hän oli myös juuri lukemassa saamaansa vastausta eteenpäin esittämäänä, asiaani liittyvään kysymykseen. Lopputuloksena ensi viikon alussa postin pitäisi tuoda tuon maksusitoumuksen, ja synnytys hoituu käytännössä “olen nyt vaan täällä enkä kotikunnassani”-periaatteella. Neuvolapuoli olikin maksusitoumusanomukseni syynä, koska ilman sellaista en ehkä olisi lainkaan voinut käydä neuvolassa Raahessa. Nytkin paikallinen terveyskeskus päättää asiasta, mutta luulisin maksusitoumuksen auttavan ^_^

Olin erityisen ilahtunut ja mielissäni siitä, miten ylilääkäri pohti, että tällaisessa tapauksessa voi ajatella maksusitoumusrahojen parhaimmillaan maksavan itsensä moninkertaisesti takaisin laajennetun perheen kanssa rauhassa vietetyn ajan ansiosta. Raahessa kun lähellä ovat minun vanhempani, äidinpuoleiset isovanhempani ja sisareni sekä Dugin äiti (kiitos “Manse Honkalan” riittoisien majoitustilojen). Meille löytyy siis tukea ja apuja, Dugi ei jää yksin pikkuisen kanssa vaikka minä olisin kovastikin kipeänä synnytyksen jälkeen, ja (mm.) tuoreet isovanhemmat saavat tilaisuuden bondata Mogin kanssa.

Muutoin olen keskittynyt hellimään itseäni. Pitkä viikonloppumme sujui parisuhteen hoidon merkeissä. Oli ihanaa, kun meillä oli kunnolla aikaa yhdessäoloon! Torstai-iltana kävimme COINin vappuillallisella Havanassa, mikä oli erittäin kivaa, ja muuten olimme kotosalla nautiskellen rentoutumisesta ja toisistamme. Muista hellittelyistä mainittakoon maanantain piipahtaminen Body Shopissa ja eilen tehty Lush-tilaus. Ensiksi mainitussa investoin hyötykosmetiikan lisäksi kauden erikoisuuteen, White Musk Blush -tuoksuun. Jälkimmäisestä on tulossa hiusjuttuja ja vartalovoita (mm. ennen nimellä Buffy the Backside Slayer — nyttemmin vain Buffy — tunnettua kuorivaa vartalovoita ^_^). Olen halunnut kokeilla Lushia jo pidemmän aikaa, ja nyt kun Suomessa on vihdoin oma liikkeensä (maaliskuusta lähtien) ja se on vieläpä tutun pystyttämä, tukemiseen on moninkertaisesti syytä. Edellisen neuvolakäynnin paino/vauvankoko-frikkaukseni jäljiltä olen kyllä jo palautunut keskimääräiseen kehostani tykkäämiseen, mutta kropan hemmottelu ei varmasti tee pahaa.

Eilen oli se jossakin määrin hermoilemani “seuraava” neuvolakäynti, ja kaikki oli onneksi hyvin. sf-mitta* oli palannut lähemmäs aiemmin seuraamaansa käyrää ja oma painonnousuni oli säällinen (kun edellisellä kerralla se oli aika ison tuntuinen). Hemoglobiini olisi mun puolesta saanut parantua vähän enemmänkin, kun olen nyt ottanut rautaa Kräuterblutsaftin muodossa, mutta se ei sentään ollut laskenut entisestään. Terkkari sai Mogin sydänäänet kuulumaan melkein heti; ne olivat voimakkaat ja tasaiset, kuin pieni mutta tehokas juna ^_^

*) symfyysi-fundusmitta eli häpyluunliitos-kohdunpohjamitta; kohdun koko mitattuna vatsalta.

Tänään on viimeinen työpäiväni ja sitten olen oikeasti äitiyslomalla. Hui.