n/p: Tori Amos: Under the Pink

Nennen täytettyä vuoden (18.6.) moni asia on muuttunut. Vaikka niin voisi luulla, suurimmalta mullistukselta ei — ainakaan toistaiseksi — tunnu Dugin äidin muutto Tampereelle. Hän sai kuin saikin Helsingin asuntonsa myytyä ja löysi täältä Hervannasta ihanan kaksion. Jatkossa lähimummi varmasti vaikuttaa perhe-elämäämme suuresti.

Nennen yksivuotisia ei varsinaisesti juhlittu omana juhlanaan, vaan biletimme niitä Helsingissä samalla kuin Dugin vaarin 89-vuotispäivää. Alkuvierastuksen jälkeen tytär jakeli auliisti hymyjä kukkamekossaan ja sai ihania lahjoja. Itse annoin Irenelle yksivuotislahjaksi Neil Gaimanin kirjoittaman ja Charles Vessin kuvittaman Blueberry Girl -kirjan.

Let her tell stories and dance in the rain,
somersault tumble and run,
her joys must be high as her sorrows are deep.
Let her grow like a weed in the sun.

— Neil Gaiman: Blueberry Girl

Dugin kesäloma alkoi heinäkuun alusta. Äitinsä asusti meillä jokusen päivän ennen muuttoaan, ja sitten suuntasimme Raaheen minun vanhempieni luo. Mummuni täytti 90, mitä juhlittiin lähisuvun ja ystävien voimin. Oli ihanaa nähdä miten mummu nautti viikonlopustaan ja miten hyvin hän sen jaksoi. Jos en tietäisi paremmin, uskoisin hänet epäröimättä vuosia ikäistään nuoremmaksi.

Jäimme Raaheen vielä seuraavaksi viikoksi, ja ei-enää-vauvamme kasvoi yhtäkkiä isoksi tytöksi. Pikkuserkku Iines, 2,5 v, opasti Nennen vesileikkien edistyneemmälle tasolle Dugin hommaamassa kahluualtaassa. Mummulan ihanassa puulämmitteisessä saunassa Nenne koki ensimmäiset pehmeät löylynsä. Kuin isomummun synttäreiden kunniaksi löysimme pikkuneidin alaleuasta kaksi ensimmäistä hampaanalkua. Ja viimein, kun kaikki muut vieraat olivat lähteneet, Nenne siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen.

Kun palasimme sunnuntaiyönä kotiin Tampereelle, Nenne nukkui vielä vanhaan tapaan omassa sängyssään meidän sänkymme kyljessä, mutta jo ennen seuraavia päiväunia pinnasänky muutti lastenhuoneeseen. Arvelen Nennen nukkuvan paremmin sen minkä hän nukkuu, mutta omia yöuniani on verottanut entistä enemmän se, että lapsen herätessä minun on noustava sängystä ja mentävä hänen luokseen. Se oli tietysti odotettavissakin. Paljon korvaa se, että makuuhuoneemme on taas omamme ^_^

Ja vielä; eilen Nenne nukahti sekä päiväunilleen että yöksi ilman äidinmaitoa. Äidin on kai hyvä kasvaa lapsen tahtiin.

Someone’s knockin’ on my kitchen door
leave the wood outside, what
all the girls here are freezing cold
leave me with your Borneo
I don’t need much to keep me warm

Don’t stop now what you’re doing
what you’re doing my ugly one
bring them all here
hard to hide a hundred girls in your hair
it won’t be fair if I hate her
if I ate her
you can go now

You’re already in there
I’ll be wearing your tattoo
you’re already in there.

— Tori Amos: Cloud on My Tongue