Lapsi seisoo sohvaa vasten rutistellen mainoslehdykkää uuteen muotoon samalla kun asennan uuteen* pikkuläppäriimme virustorjuntaohjelmistoa. Dugi tuli juuri suihkusta raikkaana ja parta ajettuna valmistautuen huomiseen työpäivään — ensimmäiseen isäkuukauden jälkeen.

*) Se on kyllä jo ollut meillä sen aikaa, että nolottaa saattaa tietoturva kuosiin vasta nyt. Dugi hommasi sen ensisijaisesti itselleen saadakseen hoidettua kirjeenvaihtoaan joutumatta eristäytymään meistä työhuoneen puolelle, mutta minä olen tainnut käyttää sitä enemmän.

Nenne oli juuri alkanut vakiintua uuteen, uljaaseen unirytmiinsä, joka sisälsi option yksille tai kaksille päiväunille, nukutusajan puolenyön tienoilla sekä aikaisempaa pidemmän yöunien kokonaiskeston yhdellä, kahdella tai ei yhdelläkään syömätauolla. Sitten siirryimme kesäaikaan. Prkl.

Viikonloppu on muutenkin sujunut vähän sturm und drang -tunnelmissa. Kuukautiskiertoni vaihe ei ollut erityisen otollinen millekään vastoinkäymisille, ja tietysti Nenne oli tosi huonossa tilassa etenkin eilen. En ole ihan varma mistä kaikesta on kyse, mutta epäilen kokeilussa olleen tomaatin tuottaneen yliherkkyysoireita, jotka osaltaan tuottivat pakotusta ja pahaa mieltä, ja lapsi on ehkä myös saamassa hampaita.

Dugi havaitsi, että blogaan ja avasi Xbox 360:lle Soul Calibur IV:n. Lapsi on vaeltanut toiselle puolelle olohuonetta seisomaan kirjahyllyn ääreen. Hän haroo stereoiden nappeja (osuen — ainakin toistaiseksi — virtanappiin ilahduttavan harvoin, mutta tuottaen voimakkuussäätimellä ylläreitä aina välillä), ja vaihtaa sitten kiinnostuksensa kohteeksi pari pelikoteloa, jotka ovat hyllyssä saattavilla juuri tätä varten*. Olohuone on imuroitu tänään, ja Dugi keräsi silloin kaikki lelut siistiksi rykelmäksi. Ne ovat jo ehtineet levitä ympäri lattiaa touhukkaan tenavamme käsittelyssä. Keskellä lattiaa seisoo hieno lattiatomirumpu, jota Nenne osaa soittaa mm. käsillään, malletilla ja purulelulla. Nenne pääsi kokeilemaan samanlaista rumpua muskarissa, ja koska se osoittautui niin kiinnostavaksi, hankimme tytölle oman istumaharjoittelua kannustamaan. Hyvin toimi ^_^

*) Parhaat lelut eivät ole leluja. Parin kotelon jättäminen ulottuville ylimmälle hyllylle, johon Nenne ylettää, pääsääntöisesti saa alempien hyllyjen DVD:t jäämään rauhaan.

Istumisesta puheen ollen, ennen niin kylpykammoinen Nenne on tehnyt läpimurtoja tällä saralla. Keksin panna hänet erään kerran istumaan tyhjään ammeeseen ensin vaatteet päällä, sitten pelkässä vaipassa ja lopulta vaatteitta. Kaverina oli kumiankka ja äidin lauleskelu. Kun sitten laskin rauhallisesti vettä ammeeseen, lapsi ei hermostunut (tavalla, josta häntä ei olisi saanut rauhoitettua). Sittemmin olemme jättäneet muun kuivaharjoittelun pois, mutta yhä laskemme veden ammeeseen vasta lapsen jo istuessa siinä. Vesilelujakin on hankittu lisää. Viimeksi Nenne läiskytti kylpyvettä leikkisästi! Olisin voinut itkeä ilosta.

Kävimme ylimääräisessä neuvolassa vähän Nennen yhdeksänkuukautispäivän jälkeen. Halusin puhua nukuttamis- ja nukkumisongelmistamme, ruokailuista ja sen sellaisesta, koska kasikuukausineuvola oli lääkärikäynti, eikä silloin ehdi puhua juuri mistään. Monet ongelmamme olivat helpottaneet itsekseen, kuten arvata sattaa, mutta oli käynnistä iloakin. Ensinnäkin saimme kuulla, että tytön kasvu on tasaista (8 kg ja lähes 70 cm). Toisekseen Dugikin pääsi vaihteeksi mukaan neuvolaan. Kolmanneksi puhuimme ihan järkeviä kiinteistä ruuista.

Isäkuukauden aikana kasvatimme Nennen ruoka-annoksia ja lisäsimme päivärytmiimme neljännen ruokailukerran. Olimme jättäneet parsa- ja kukkakaalin pois, koska ne tuntuivat lisäävän ilmavaivoja. Uutena olemme kokeilleet useampaakin yli kahdeksankuisille tarkoitettua purkkiruokaa, joissa on palasia tai muuten kiinteämpi koostumus, mutta emme ole saaneet Nenneä huolimaan mitään niistä. Palautimme onnistuneesti ruokalistalle aiemmin yliherkkyysoireita aiheuttaneen porkkanan ja uusina tuttavuuksina Nenne on saanut mangoa, ananasta ja persikkaa, monenlaisia vauvajugurtteja sekä maitopitoisia tattaripuuroa ja banaaniriisipuuroa. Tomaatti sen sijaan saa toistaiseksi jäädä pois. Nennen herkkuruokia ovat Hippin luomu-maissikalkkunasose, Semperin punakampelapottu ja jälkiruuista mangojugurtti.

Olemme kokeilleet useammanlaisia ensimukeja, toistaiseksi ilman suuria onnistumisia. Nenne vaikuttaa vähitellen vieroittavansa itseään rinnasta, joten piakkoin pitäisi oppia juomaan muutoin, mutta eiköhän se siitä vähitellen ala sujua.

Huomautan Dugille, että on Nennen iltapuuron aika, ja hän menee keittiöön tekemään sitä. Nenne siirtyy matkan eteiseen (ja edelleen keittiöön) rajoittavalle barrikadille seisomaan sitä vasten, pudottaa kohta viereiseltä hyllyltä kovan Franklin ja unipeitto -kirjansa ja laskeutuu sujuvasti lattiatasoon tutkimaan sitä. Ylpeämpi kuin lapsen taidosta nousta seisomaan tukea vasten olen siitä, miten nopeasti hän oppi laskeutumaan hallitusti ^_^ Dugi on tainnut nautiskella isäkuukauden viimeisestä päivästä — ja suonut minulle viimeisen todellisen lomapäiväni — syöttämällä Nennelle kaikki ruuat aamupalan jälkeen.

Vuosilomani jatkuu vielä jokusen päivän, minkä jälkeen olen virallisesti hoitovapaalla. Toivon kylmän viimein hellittävä, jotta olisi mukavampi käydä Nennen kanssa vaunukävelyllä. Poistimme yhdistelmävaunuista kopan, joten Nenne voi nyt myös istua, ja hänellä on niissä enemmän tilaa. Ison tytön vaunut. Satunnainen kevätauringon pilkahdus on myös houkutellut esiin vauvan aurinkolasit, joita hän jopa yleensä sietää päässään laittamistaistelun jälkeen. Mieleni on kesässä. Niin on Duginkin mieli, sillä yksi päivä hän palasi kauppareissusta hiekkalelujen kanssa.

Puolet Nennen olemassaolosta on nyt syntymänjälkeistä elämää. Kahdesta solusta on kasvanut ihmeellinen ja ihana taimi.