Joulu oli ja meni, ja sitä seurasi koko perheen ketjuflunssa. Vuosi pääsi vaihtumaan ja etenikin hyvän tovin niissä merkeissä. Tervehdyimme parahiksi muskarin lukukauden alkuun. Se onkin osoittautunut mukavaksi harrastukseksi sekä tyttärelle että äidille ^_^ Mainittakoon myös, että Nenne on nyt saanut kaikki ensimmäisen vuoden rokotukset (rokotusohjelman mukaiset sekä rotaa ja pneumokokkia vastaan).

Nenne on ottanut melkoisia harppauksia liikkumisrintamalla. Joulun jälkeen opittu ryömiminen on jo nyt kovaa vauhtia päivittymässä konttaamiseksi. Peppu nousee ja kädet kantavat, mutta raajojen koordinaatiota vielä uupuu. Nenne harjoitteli hetken äänteiden muodostamista huulia käyttäen, mutta nyt se taito näyttää taas unohtuneen. Liikkuminen siis on pop, puhuminen ei niinkään — tai paikallaan oleminen, sillä istuminen ei vaikuta kiinnostavan pätkääkään.

Nennen hyvä unirytmi (9h) kariutui puolen vuoden ikäisenä eikä ole sittemmin korjautunut. Tämän vuoden puolella lapsi on nukkunut kahdeksan tuntia ilman syöttöä vain muutamana yönä, ja tyypillisesti haluaa n. kuuden tunnin unien jälkeen maitoa. Paras arvaukseni on, että rytmin muutos liittyy ruokailuun. Kiinteät tuottavat jonkin verran ilmavaivoja, ja ne taitavat häiritä Nennen unia. Lisäksi Nenne ei enää “tankkaa” iltaisin maitoa syömällä tiheästi. Epäilen hänen myös kaipaavan ekstramuonitusta liikuntaspurttinsa takia.

Tammikuussa nukkumaan meneminen oli se pahin riesa, kun tyttöä ei meinannut saada millään nukkumaan, ja lopulta parhaimmillaankin lapsi oli yli- ja vanhemmat alivireitä (pahimmillaan lapsi oli rintaraivarissa ja vanhemmat epätoivoisia). Iltapuuroannoksen säätö ja ilmavaivoja avittava Disflatyl ovat lopulta helpottaneet nukahtamista, mutta yöt ovat edelleen repaleisia. Toivon, että nämä ongelmat helpottavat ajan kanssa.