…ovat äiti, isä ja tytär.

Menköön merkkipäivän piikkiin, että ostin Miraakkelista Nennelle juhlabodyn, sukkahousut ja putiikin omaa merkkiä edustavan ihastuttavan mekon. Pikkuisilla hihoilla somistetun liivimekon kuosissa on ruskealla pohjalla ruusuja, jotka näyttävät vähän tältä mutta rusehtavammilta, ja lyhyiden hihojen suissa ja helmassa on kaunista, kapeaa virkkuupitsiä. Mekko edustaa sellaista lasten juhlavaatetta, mistä eniten pidän: kaunis ja tyylikäs, lapsen ikään ja aktiviteetteihin sopiva sekä laadukas ja käytännöllinen (konepestävä kuudessakympissä!). Plussana vielä suomalaista tekoa eikä lainkaan pinkki.

Vauvan taidot ovat karttuneet. Edellisen kuukauden jännittävin anti oli selältä mahalleen kierähtäminen - satunnaisesti myös toisinpäin. Nenne ei vieläkään varsinaisesti kieri, mutta erisuuntaisten kierähdyksien avulla pieni pää saattaa muutamassa hetkessä päätyä osoittaman sinne missä vielä äsken olivat varpaat. Kaikenlainen koordinaatio on muutenkin jatkuvasti parantunut. Neiti mm. löytää tuttinsa lähimaastosta ja poimii sen kätevästi matkaansa harkitulla ohikierähdyksellä.

Viimeisen kolmen viikon aikana olemme aloittaneet tutustumisen kiinteiden ruokien maailmaan. Ensimmäinen valinta, bataatti, oli täysosuma. Toinen kokeilumme porkkanan kanssa sen sijaan tuotti yliherkkyysoireita, joten tyrkkäsimme sen toistaiseksi pois listalta. Kolmantena kehiin tuli ruusunmarja ja - kiitos vauvanruokavalmistajien kummallisen käsityksen siitä, mitä valmistusaineita ei tarvitse mainita mutin nimessä - kylkiäisenä omena. Viileäkaapissa innokas kukkakaali odottaa keittämistä ja muhjausta alkavan ruokaviikon uudeksi tuttavuudeksi. Heh.

Dugilla on ollut hektistä työmaalla kiitos huomisen deadlinen. Olemme silti kyenneet askartelemaan* joulukortteja ja hankkimaan joululahjoja. Väsyttää pirusti. Edessä on vielä sukulaisten- ja reissauksentäyteinen viikonloppu ennen kuin ajelemme Raaheen vanhempieni lihaisien patojen ääreen. Vaan tätähän se aina on, joulukuu, tänä vuonna vain hiukan vauvapainotteisemmin työläs.

*) Mielenhäiriö, luulen.

Muuten olen ehtiessäni pelannut Neverwinter Nights 2:ssa erinomaista howardiaanista fanituotoskampanjaa, katsoimme DVD:ltä äskettäin Supernaturalin kolmoskauden ja luin juuri kolmannen kokoelman Buffyn sarjakuvamuotoista kahdeksatta kautta. Ei mene elämä ihan vaipoiksi.