Pasi Ilmari Jääskeläinen kirjoitti kommenttinsa ‘vihreän ajattelun (ja sen pysähtymisen) ongelmakohtia‘ Vihreän Langan perussuomalaisten vaalivalvojaisia koskevaan uutiseen, mutta käsittelee paljon laajempaa kenttää.
Kannanotossaan Jääskeläinen pohtii sitä, miten maahanmuuttopolitiikkakeskustelu polarisoidaan suvaitsevaisuuden ja rasistisuuden konfliktiksi, ja miten vihreiden hampaattomat ja epärealistiset moniarvoisuuskannanotot saattavat leimata vihreitä kannattavan “kaikkia vastustamiaan arvoja edustavien tahojen parhaaksi kaveriksi vain siksi, että kyseessä ovat vieraiden kulttuurien edustajat”.
Asiasta tuntuvat jostain syystä kuitenkin puhuvan vain perussuomalaiset, vaikka nimenomaan meidän vihreiden, jotka suhtaudumme maahanmuuttajiin lähtökohtaisen positiivisesti, pitäisi selkeämmin huomioida maahanmuuttoasioihin kytkeytyvät arvokonfliktit, nehän käytännössä ruokkivat puhdasta rasismia ja aiheuttavat niin kaikille maahanmuuttajille kuin yhteiskunnallekin ongelmia.
[…]
Vihreiden riveissä siis on ihmisiä monista eri kulttuureista ja oletettavasti kaikki ovat sitoutuneet esimerkiksi suvaitsevaisuuteen, sanan- ja yksilönvapauteen ja toiseuden kunnioittamiseen. Eikö siis olisi tärkeää muidenkin kuin ev.lut.-suomalaisten kritisoida avoimemmin oman kulttuurinsa - ja toistenkin kulttuureiden - niitä piirteitä, jotka ovat ristiriidassa näiden tärkeiden arvojen kanssa?
Jääskeläinen jatkaa ajatuksiaan toisessa kommentissaan ‘puolue koostuu jäsenistään‘.
Rasismia ei menestyksekkäästi vastusteta iskulauseilla tai keskustelukulttuurilla, joka sallii vain vieraiden kulttuurien ihannoinnin vaan tiedolla, avoimuudella ja terveellä itsetunnolla, jonka turvin uskalletaan sanoa, ettei tietyistä perusarvoista tingitä edes vieraskoreuden ja suvaitsevaisuuden nimissä.
[…]
Rasisteja riittää aina, kaikissa kansallisuuksissa, eikä rasismia pidä suvaita lainkaan. Toisaalta erilaisten kulttuurien kohtaamiseen ja mahdollisiin konflikteihin ei pidä suhtautua ääliömäisen sinisilmäisesti - käytännössä siis sulkemalla silmät tosiasioilta ja hokemalla aatteellisesti oikeaoppisia mantroja.
Juuri tällaista keskustelua olen kipeästi kaivannut; nimimerkillä ‘Arvomaailmaltaan tiukasti jossakin suvaitsevaisuuden ja rasistisuuden välisessä epätilassa sijaitseva’.
Jääskeläinen kirjoitti fiksuja myös siitä, että oikeusministeriö alkaa kouluttaa kunnanvaltuustojen puheenjohtajia mahdollisten vihaa lietsovien puheiden varalta.
Luulin, että nämä sodat käydään vaaleissa, ei vaalien jälkeen jos äänestystulos ei miellytä.
Ei rasistisia puheita nykyäänkään varmasti valtuustosaleissa sallita, eikä myöskään kiihottamista kansanryhmää vastaan. Ja jos joku (perussuomalainen) asialliseen sävyyn kommentoi maahanmuuttoasioita, vaikka sitten kriittisestikin, pitäisi kyllä eri mieltä olevilta - jopa vihreiltä - löytyä keinot vastata demokraattisesti, kuten vastuulliseen sananvapauteen ja demokratiaan kuuluu. Ja jos esimerkin perussuomalainen on väärässä, hänethän on helppo argumentoida nurin, eikö niin?
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Stalin elää, näköjään
Hienoa ja älykästä keskustelua Vihreässä langassa. Olen suuresti ilahtunut moisesta, etenkin sen “kuinka teet lemmikistäsi vegaanin” -jutun jälkeen.
Ei vegaania vaan kasvissyöjän. (Piti käydä nettiarkistossa katsomassa mikä se juttu oikein oli ;) Ko. juttu poiki muuten sekin muutaman erinomaisen kommentin, joista suosikkini jälleen Jääskeläiseltä: “[T]ällaiset keskustelut - kuten alkuperäinen juttukin - ovat absurdiudessaan lähellä pohdintoja siitä, montako enkeliä mahtuu tanssimaan neulan päähän.”
Näin perjantai-iltapäivänä, paria minuuttia ennen syöksymistäni joukkoliikennevälineistön syleilyyn ehtiäkseni mahdollisimman lyhyessä ajassa vapauttamaan lastani laitoksesta, en ryhdy poliittiseen analyysiin mutta pakko on välihuikata, että P.I.Jääskeläinen on myös kirjoittanut loistavan teoksen Lumikko ja yhdeksän muuta, jotan suosittelen lämpimästi jos et ole vielä lukenut!