Suunnittelin kirjoittavani Nennen kaksikuukautispäivänä sellaisen “tämä on opittu viimeisen kuukauden aikana”-merkinnän (ja jokusen jo ennen sitä). Sitten ajattelin, että kaksikuukautinen jäi, mutta otan vahingon takaisin vaikkapa omana syntymäpäivänäni. Mutta niin meni kuukausi- ja vuosipäivä, eikä blogi vaan päivity.

Olisin halunnut sitäkin ruikuttaa, etten päässyt Ropeconiin. Edellisen väliin jääneen kerran olin pois maasta; muuten ei yhdeksän(?) vuoden putkessani ole ollut aukkoja. Ihana anoppi tarjoutui oma-aloitteisesti tulemaan mukaan lapsenvahdiksi, mutta päätimme sittenkin jättää tapahtuman suosiolla väliin — ja oikea valinta se oli. (Mutta harmittaa silti.)

Olisi kuvia Nennestä, joita voisi julkaista kun ehtisi ja jaksaisi. Olisi anekdootteja kerrottavana, olisi muistoja talletettavaksi. Haluaisin kertoa, miten Nenne kujersi ja nauroi läpi rotarokotteen syöttämisen niin, että neuvolaterkkari käytti vähän ylimääräistäkin aikaa hänen kanssaan seurusteluun. Miten Dugi yllätti minut sanattomaksi antamalla pronssisina toivomani Kalevala korun korvikset kultaisina. Kuinka monet muutkin olivat muistaneet vain hyvin privaatisti juhlimiani — kun en jaksanut järjestää mitään — 31-synttäreitä suurella rakkaudella. Perhearkemme ihanuudesta, univelan kamaluudesta, yrityksistä, erehtymisistä ja onnistumisista, yllättävän monesta kirjasta, jotka olen ehtinyt lukea, Heroes of Might and Magic V:n viihdyttävyydestä. Mutta en ehdi enkä jaksa.

Ehkä taas kahdeksastoista päivä.