Innerface to Moiraverse

Dugi kirjoitti Nennen syntymästä kera kuvien (Nenne 1-3 päivää vanha) jo kolme päivää tapahtuneen jälkeen.

Lisää Nenneä seuraavana päivänä; neiti oli päässyt pois sinivalohoidosta.

Emman ja Leken kuvia nimiäisistä 27.6. eli Nenne on puolitoista viikkoa vanha.

Nimenantojuhla pidettiin perjantaina 27.6.2008 Raahessa.

Jo aamusella oli Raahen sairaalan osasto ykköselle toimitettu sairaalan keittiön loihtima iso mansikkakakku, ja Dugi kävi viemässä sen kaveriksi edellisenä päivänä yhdessä askartelemamme kiitoskortin osaston henkilökunnalle. Tuntui oikealta ottaa heidät osallisiksi juhlaamme kaiken sen avun ja hoivan takia, jota he meille antoivat sairaalaviikkomme aikana.

Juhlallisuudet alkoivat klo 14 Manse Honkalassa. Paikalla olivat päivänsankarin ja onnellisten vanhempien lisäksi mummu ja vaari (minun vanhempani), mummi (Dugin äiti), kummitäti ja -setä (sisareni Emma ja puolisonsa Leke), isomummu ja -vaari (äitini vanhemmat), toinen isomummu (isäni äiti) sekä vanha lukiokaverini Eija ja kunniavieraana synnytyslääkärinäni toiminut Attila, hänen vaimonsa Zsuzsi ja lapset Mathias ja Manka.

Seremoniamme oli vapaamuotoinen. Perintökastemekkoon puettu neitomme kuunteli tyynenrauhallisena isin puheen uusista nimistään, ja siirtyi ilman inahduksia kummitädin syliin kummilupausten ajaksi. Pitkä hurtunki vaihdettiin mummilta saatuun roosanväriseen mekkoon, ja pienen seurustelutuokion jälkeen Irene Brigida Laine vetäytyi päiväunille vieraiden istuutuessa ruokapöytään.

Tarjolla oli vaarin grillaamaa possua, graavilohta, siian mätiä, perunoita, mummun ihanaa kastiketta ja salaattia, ja kahvin kera täytekakkua, kuivakakkua ja lusikkaleipiä. Irene, jonka mummi pian hellitteli Nenneksi, osoitti rauhaa tarkoittavan etunimensä sopivuutta koko ruokailun ajan, ja tilasi oman ateriansa vasta äidin nautittua viimeisenkin kakunmurenen.

Juhlaväki kirjasi nimensä nimenantotodistukseen, kirjoitti Nennelle viestejä vauvakirjaan ja sytytti kelluvia kynttilöitä pienen onneksi. Paketeista löytyi syntymä- ja nimitiedoilla kaiverrettu säilytysrasia joululahjaksi saadulle komsiopallolle (kummeilta), ihastuttava kuparinen pöllö ja nalle -taulu ja isille aikoinaan Lontoosta hankitut pitsikoristeiset vauvantossut (mummilta), sydämenmuotoinen korurasia ja sydänriipus (Attilan perheeltä) ja Tupperwaren monikäyttöinen tuttipullo (Eijalta). Lahjapöytää koristivat myös syntymän kunniaksi saadut lukuisat kortit, kaksi kaksoiskukkakimppua (isotäti ja -setä Kirstiltä ja Ossilta sekä Dugin työpaikalta), Kanadasta tuotu nalle (mummulta ja vaarilta), Bogi-koira (mummilta) ja satiiniruseteilla koristetut vauvan nahkakengät (Maaritilta). Lukuisat kauniit ja käytännölliset synttärilahjavaatteet oli jo lisätty neidon garderoobiin, ja isomummilta ja -vaarilta saatu nalleperhetaulu oli sekin makuuhuoneessa jemmassa.

Vaikka mietimme nimiä pitkään ja hartaasti, tämä nimi oli mielessämme jo kuukausia. Se oli ensimmäinen ja ainut, joka tuntui voimakkaan sopivalta ja joka miellytti meitä molempia yhtälailla. Pidimme mielessä sen mahdollisuuden, että vauvan synnyttyä nimi ei tuntuisikaan hänelle oikealta, mutta näin ei ollut.

Irene juontui alunperin mieleemme fiktiivisestä Irene Adlerista, joka oli se nainen, jota Sherlock Holmes arvosti vertaisenaan. Kreikkalaisessa panteonissa tämä Zeun ja Themisin tytär on rauhan ja kevään jumalatar (miten sopivaa, että sekä Irenen syntymäpäivän että nimiäispäivän sää oli pikemminkin keväinen kuin kesäinen). Ateenan Irene oli Bysantin ensimmäinen naishallitsija, joka — meidän kulttuurinrakastajien riemuksi — vastusti onnistuneesti ikonoklasteja. Kaikkiaan Irenessä yhdistyvät lähes kaikki etsimämme ominaisuudet: esteettinen, yhteys soveliaaseen jumalattareen ja ripaus vahvan (tässä tapauksessa suorastaan häikäilemättömän ^_^) naiseuden historiaa. Nimiäisissä kävi ilmi, että ainut puuttuvaksi luulemamme ominaisuus, sukuyhteys, oli sekin läsnä: isänäitini sisaren toinen nimi oli Irene. Pienen translaatiomutkan kautta löysimme Irenen myös Dugin sukupuun puolelta, sillä hänen vaarinsa äiti oli nimeltään Rauha.

Brigidalla on yksi varsinainen inspiraatio: kelttiläinen tulen, valon, parannuksen, sepäntyön ja runouden jumalatar Brighid. Koska halusimme viitata tähän varhaisempaan lähteeseen esimerkiksi P. Birgitan sijaan (joka tosin yhdessä Kildaren P. Brigidin kanssa tuo nimelle kaipaamaamme vahvan naiseuden historiaa), valitsimme tämän harvinaisen kirjoitusmuodon useammin käytettyjen sijaan. Vietämme Brigidan nimipäivää sen luontaisimmalla paikalla 1.2.

[Metaa] Koska Mogimme on nyt virallisesti siirtynyt äidin välittömästä, fyysisestä yhteydestä omaksi autonomiseksi itsekseen paitsi napanuoran katkaisun myös nimeämisen myötä, ‘mogi’-kategoria jää raskausajan merkinnöille ja tämän merkinnän myötä aukeaa uusi kategoria ‘Nenne’.