Otin tämän päivän suosiolla sairauslomaa nukuttuani luvattoman huonosti. Vaikka koitin tehdä levon mahdollisimman mukavaksi erinäisten tyynyjen avulla, heräsin silti monta kertaa kyljen kääntämisen tuottamaan kipuun. Jotain hyvää sentään; nyt pystyssä ollessani kivut ovat selvästi vähäisemmät kuin eilen. Ehkä niistä tyynyistä kuitenkin oli apua. Harmillisesti tilaamani tukivyö ei saapunut vielä tänään, toivon että saan sen huomenna O.o

Voin ajoittain tuntea Mogin nojaamassa mahaani vasten. Tuntuu häkellyttävän ihanalta voida silloin silittää häntä.

Sain eilen kaikki suunnittelemani paperityöt hoidettua. Vein äitiysavustuspaperit Kelalle ja kävin vakuutusyhtiössä säätämässä auton omistuksen siirron äidiltäni minulle. Uskollinen Ventomme on jo niin vanha, että siitä ei pitäisi koitua mitään perintökuluja, joten vanhempani halusivat lahjoittaa sen meille ^_^ Taikauskoisesti pelkään hiukan, että se nyt hajoaa käsiin, mutta käytännössä mikään ei muuttunut; koska olin jo ennestään auton haltija, vakuutukset, verot ja huoltovastuu ovat olleet minun (meidän) heiniäni jo ennestään. Samalla otin Dugille matkavakuutuksen, koska hänellä ei sellaista vielä ollut.

Kelalla käynti oli melkoisen surrealistinen kokemus. Käväisin siellä noukkaamassa itselleni jonotusnumeron, ja vilkaistuani odottajien määrää siirryin Pohjolaan. Kun palasin reilun puoli tuntia myöhemmin, arvelin vuoroni ehkä jo menneen, ja otin uuden lapun. Sen numero oli yhden aiempaa vuoronumeroani isompi O.o

Tässä vaiheessa on tarpeen kuvata Kelan jonotussysteemiä. Eri asioille otetaan jonotusnumero omalla napilla, ja asioiden numerot ovat kaikki eri sarjaa. Odotustilaa ympäröi kaksitoista koppia, joiden päällä lukee kunkin sillä hetkellä käsittelemä numero. Kahdessa yleisessä taulussa lukee viimeisin toista puoliskoa koskeva numero, eli toinen kertoo kuuden ensimmäisen kopin viimeisimmän numeron ja toinen kuuden jälkimmäisen kopin viimeisimmän kutsutun. Muuta jonottajat eivät tiedä. Mitään keinoa jonotusajan arviointiin ei ole.

Eilen iltapäivällä neljässä kopissa oli elämää. Muiden odottajien kanssa tarkkailimme numerotaulujen lottoarvontaa: “900″, “356″, “104″, “105″, “901″… Molemmat lapuistani väittivät odotusajaksi 37 minuuttia. Olinkin epäillyt sitä fuulaksi jo ensimmäisen lapun ottaessani. Mitä pointtia on kirjata lappusiin arvioitu jonotusaika jos sillä ei ole mitään tekoa todellisuuden kanssa? Onko se ehkä kovakoodattuna vehkeeseen?

Aloin aikani kuluksi kehitellä teorioita jonotussysteemin saloista. Yksi kopeista vaikutti ottavan vain 1-alkuisia numeroita, muut satunnaisesti (oletettavasti saapumisjärjestyksessä) muita numerosarjoja. Yhtäkään 5-alkuista (”Lapsiperheiden tuet”) ei näkynyt. Olivatko perheasiat niin hankalia, että niihin tarvittiin oma asiantuntijansa (joka ei ole maanantaisin lainkaan paikalla)? Oliko salakähmäisenä suunnitelmana hankkiutua eroon raskaana olevista ja perheellisistä asiakkaista murtamalla heidän tahtonsa pissahädällä tai kaatamalla heidän jonotuksensa pakkoon noutaa muksut hoidosta? Miksi lapussa luki “Kela Tampere”, saattaisiko joku käydä hakemassa jonotuslapun toisen kaupungin Kelasta ja yrittää sitten sillä päästä vaikkapa Tampereen Kelaan? Jonotussysteemin näyttäessä niin satunnaiselta, ajatus ei edes ollut täysin mahdoton.

Reilun tunnin kokonaisjonotusajan jälkeen “518″ ilmestyi taululle. Hetken pelkäsin numeron kärsimättömästi vaihtuvan seuraavaan ennen kuin ehtisin oikeaan koppiin, mutta kreivin aikaan liu’utin kakkosoven auki. … Asiani hoitoon kului kaksi minuuttia (kaikki muut tuntuivat viipyivät kopeissa ikuisuuden). Virkailija vilkuili äitianomukseni läpi, kertoi että isäanomus tarvitaan vasta lapsen synnyttyä (höh, olisivat voineet vaikka neuvolassa mainita asian — lomakkeet ovat lähes identtisiä enkä ohjeistuksestakaan bongannut selkeää tietoa hakuaikojen eroista) ja totesi työpaikkani itse hoitavan Kelalle tarvittavan palkkatodistuksen siinä vaiheessa kun karhuavat Kelalta omiaan pois äitiyslomani palkanmaksuajalta. Just. No, ainakin nyt tiesin, että byrokratia oli omalta osaltani asiallisesti hoidettuna — olin pelännyt, että lomakkeen kämmäys saattaisi evätä minulta äitiyspakkauksen ja muut tuet.

Jälkeenpäin Dugi vei minut Vohvelikahvilaan. Maailma näytti heti paljon kauniimmalta.