Kaksi asiaa on mielessä koko ajan, aktiivisina tai heti aktiivisen alla.

Ensinnäkin isän sairaus ja leikkaus. Riesanaan on hermopinne, joka tuottaa kovia kipuja ja jonka leikkaaminen on sen sijainnista johtuen jossakin määrin riskaabelia. Ensin odoteltiin menisikö se itsestään pois, mutta tämä ei enää vaikuttanut todennäköiseltä. Viikonlopun tieto oli leikkauksen tapahtuvan joskus marras-joulukuussa. Eilen sain kuitenkin tietää, että leikkaus onkin yllättäen jo tänään. Nukuin alkuillan enkä kuullut puhelimeni soivan (moneen kertaan). Vasta kun Emma soitti Dugin puhelimeen, sain kuulla asiasta. Isä oli silloin jo sairaalassa. Nyt toivon parasta, toivon todella lujasti.

Ja sitten se toinen. Ensin meinasin etten vielä kirjoittaisi aiheesta, kun on niin varhaista, mutta se on kuitenkin Innerfacen kuumin uutinen. Viikonloppuna tehty testi laajensi isän synttärijuhlat iloitsemaan myös aluillaan olevasta raskaudestani. Elän kuudennen raskausviikon loppua ja olen järjettömän onnellinen, henkisesti vireä, fyysisesti vähän väsy (mutten pahoinvoiva) ja valitettavan peloissani että jotain menee pieleen. Odotan ensimmäistä neuvolavisiittiä kuin kuuta nousevaa, koska “kun sikiön sydämen syke on havaittavissa, on raskaudella 90 % todennäköisyys jatkua normaalisti”.

Muuten elämäni on yhtä sarjakuva(luenta)a. Heti suljettuani Luciferin viimeisen kokoelman avasin Invisiblesin ensimmäisen. Nyt, pari päivää myöhemmin, on jo kolmas osa menossa.