n/p: Eppu Normaali: Valkoinen kupla

Juhlistaaksemme elämää, rakkautta ja vapaata viikonloppua Dugi vei minut lempiravintolaani Saludiin syömään. Nautiskelimme pitkän kaavan mukaan: serranokinkkua ja fasaaniterriiniä, minulle härkää cabrales ja Dugille kesäpihvi sekä jälkiruuaksi suklaafondant pistaasijäätelöllä ja kahvi. Vyöryimme ravinolasta ulos tuskaiset mutta onnelliset hymyt kasvoillamme.

Jostain syystä ulkona syöminen laukaisi melkoisen nostalgiatripin. Kotiin päästyämme turvauduin iTunesiin ja ostin Eppujen Valkoisen kuplan ja Imperiumin vastaiskun, jotka minulla on ennestään vain kulahtaneilla C-kaseteilla. Näitä tunteita en osaa muotoilla sanoiksi.

Olit jumalaisin, minä tietenkin kaikkein humalaisin
huulillesi kun huulet asensin, kaverit masensin
ja siinä rakkaus roiskui kun kaadoin sut kasteikkoon

Ja me kastuttiin niin
ja me rakastuttiin
ja toistemme sylissä me hehkuttiin
kun jatsia kuunneltiin

Kun tuon kasetin soimaan asetin
vaikutti se kovin, kyynelehdin tovin
silloin oli bodia, oli harmolodia.
Sinuun rakastuin
vanhenimme, lääkäriksi luin
mutta jatsi, pelkään pahoin, elää enää apurahoin.
Ja siitä kasteikosta koskaan me noustu ei

— Martti Syrjä: Kun jatsia kuunneltiin

Täytän kesän viimeisenä päivänä 30 ja se on ihanaa.

Aika täällä maan päällä ylitsemme ajaa
emme täysin katoa silloinkaan
Linnunrata loisti vyönä, rakastuimme sinä yönä
se ei katoa milloinkaan
sillä kaukaiset tähdet me nähtiin
valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin
ikuisesti vaeltaa, saa ehkä joskus jonkun silmät tavoittaa

— Martti Syrjä: Linnunradan laidalla