Olen aina kadehtinut Emman Pomp-O-motoa. Se on James Clavellin kirjoittama ja George Sharpin kuvittama lastenkirja, jossa Japania muistuttavasta fantastisesta maailmasta kotoisin oleva pienikokoinen velhopoika Pomp-O-moto vie austalialaisen Patrician hurjaan seikkailuun. Matkalla kohdataan niin Pomp-O-moton perhe, irkkumaaginen Charlie Punanenäoluenjuoja kuin myös hirveä Nurk-u Paha, joka on varastanut voimat polion sairastaneen Patrician jaloista. Sharpin taide on hengästyttävän kaunista, ja itämainen eksotiikka höystää kaavaltaan klassisensorttisen tarinan kiehtovaksi.

Painoksethan siitä toki ovat olleet loppu jo vuosikausia.

Luulin jo Amazon Marketplacen kautta tilaamani amerikankielisen kappaleen kadonneen postin syövereihin, mutta tänään se vihdoin tuli, matkattuaan (ehkä kimononkirjavan rinnakkaistodellisuuden kautta?) paria päivää yli kaksi ja puoli kuukautta. Kuvat ovat juuri niin ihania kuin muistinkin, ja suomikäännös vaikuttaa olleen melkoisen uskollinen. Thrump-O-moto, Charlie Rednosebeerdrinker, Nurk-u the Bad… Kirja on hyvässä kunnossa, vaikka se on vuodelta 1986. Ja minä olen viimein tasoissa sisareni kanssa — jos ei oteta huomioon sitä katkeroittavaa seikkaa, että hän omistaa suomenkielisen Cyberpunk 2.0.2.0:n…