Jo toista viikkoa Dugi on väsännyt polvihousuja (ensimmäinen yritys epäonnistui, toinen yritys onnistui vähän liiankin hyvin — onnellinen housullinen keksi jatkuvasti lisää hienoja yksityiskohtia, jotka pitäisi vielä ihan nopeasti ommella paikalleen…), passit ja matkavakuutukset ovat kunnossa, neljä laukkua on käytännössä pakattu. Tänään ajamme pääkaupunkiseudulle, seikkailemme sukulaisissa ja kaupungilla ja yövymme hotellissa. Huomenna lennämme Hampuriin, ajamme vuokra-autolla tapahtumapaikalle ja vietämme viikonlopun SCA-kruunajaisten merkeissä.

Olisin innostuneempi tästä ensimmäisestä ulkomaisesta tapahtumastani, jos kurkkuni ei olisi kipeänä ja olisin muistanut ostaa lentosukat. Jälkimmäinen on onneksi helppo korjata tänään ostosajalla, mutta ensiksi mainittu on toistaiseksi osoittautunut vastustuskykyiseksi tropeille totista ibuprofeeniin. Olin kipeänä jo viime viikonloppuna, jolloin niska-hartia-selkäni meni jumiin, ja sitä olen potenut onneksi vähenevissä määrin tämän päivän jäykkyyteen ja pieneen päänsärkyyn asti.

Emma ja Leke ovat olleet pahassa flunssassa, mutta kieltäydyn uskomasta että tämänkaltaiset virukset osisivat tarttua puhelimitse. Töissäkään ei tiettävästi ole mitään tautiaaltoa liikkeellä. Paras arvaukseni on yhdistelmä kuumaa keliä (joten yöllä on pakko pitää parvekkeen ovea auki) ja työ- ja lomastressiä (maailman epäoikeudenmukaisuudella ei ole rajaa). Toistaiseksi minulla ei ole pienintäkään aikomusta antaa tämän haitata tämän kesän ekaa virallista kivaa asiaa.