Perjantaina alkoi viikonloppuvapaa. Ei vain töistä, vaan myös kaikista murheista: YT-neuvotteluista, rakkaiden sairauksista ja muusta mielen painolastista.
Meillä oli suunnitelmia lauantaipäivälle, mutta päädyimme löhöilemään sängyssä pitkään. “Meidän vapaa, vietämme sen ihan kuten tykkäämme,” kerroimme toisillemme hymyillen. Ja toki keksimme tuuleemme sopivia aktiviteetteja.
Iltapäivällä istuimme autoon yhä hyväntyylisina, ja suuntasimme Turkuun. Pahkapirtti palveli jälleen erinomaisena taukopaikkana, kun miellyttävä rouvashenkilö tarjoutui tekemään minulle oopperaleivän, vaikka keittiö oli sulkeutunut jo neljältä. Puodin puolella pesänrakennusviettini (tai joku) jylläsi, ja lähdimme jatkamaan matkaamme kahta hypoteettiselle uudelle sohvallemme varmasti erinomaisesti sopivaa tyynyä, kahta keskiaikayhteensopivaa koria, jokusta lahjaksi menevää juttua (mm. osittaista häälahjaa ensi keväänä naimisiin menevälle serkulleni) ja kaunista, puista ikkunakoristetta rikkaampana.
Turussa kävimme Seaportissa kuittaamassa huoneemme (muistutus itselle: Princess on kivempi kuin Queen) ja siirryimme sitten istumaan iltaa ystävien seuraan ensin heidän ihanassa kodissaan ja sitten Koulussa. En voi kuvitella parempaa yhdistelmää kuin ystävät, sangria ja blinit A-oikeudellisessa maantiedonluokassa.
Sunnuntain pääohjelma oli unikankarelainen piknik Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Sää suosi, ruoka oli herkullista ja juttu luisti. Kun iltasella palasimme kotiin saattoi viikonloppuvapaamme onnistumisen todeta hymyistä, rennoista hartioista ja pikkasen palaneista nassuista.
