n/p: Zen Café: Stop
Keskiviikkona kävin lääkärissä, joka totesi ettei ole poskionteloissa tulehdusta. Jos vaiva ei luovuta, ensi viikolla pitää soittaa hänelle että otetaan röntgen-kuvat. Jippii. Töiden jälkeen olin niin puhki, että sänky oli paras ystäväni koko illan.
Eilen voin jonkin verran paremmin, ja jaksoin työpäivän jälkeen paitsi viimetingassa kirmata lävitse Vapriikin Fabergé-näyttelyn myös vierailla Mimmin läksiäisbileissä. Dugi ja minä ilahdutimme häntä antilahjalla eli lupaamalla kantaa pois melkoisen pinon kirjoja, VHS-kasetteja ja DVD-levyjä. Hän kun ei ihan kaikkea viitsi roudata Ruotsiin. Myyh, taas yksi hyvä tyyppi katoaa ulkomaille (jollaisiksi luetaan myös Helsinki ja Ikaalinen). Illalla pakkasin, väkisin.
Tänään kurvaamme Raaheen vanhempieni ja isovanhempieni luo. Lauantain vietämme Haapavedellä keskiaikatapahtumassa ja sunnuntaina on luvassa perheaikaa. Emma ja Leke eivät harmillisesti pysty liittymään seuraamme, mutta Raahen rykmenttiä on kiva nähdä. Ajamme takaisin Tampereelle näillä näkymin sunnuntaiyönä, ja minulla on maanantai vapaata töistä ^_^ Paitsi että teen etänä jokusen tunnin valmistelevaa duunia muun viikon rutistusta varten. Deadline perjantaina. Haaveilen siitä, että jaksisin maanantaina siivota kämppää. Se on kuin pommi-iskun jäljiltä meidän molempien sairastettua niin pitkään ja hartaasti.
Flunssailu väsyttää, mutta henkinen jaksaminen on ollut keskiviikkoiltaa lukuun ottamatta hyvällä mallilla. Syksy sopii minulle.
