n/p: Marianne Maans
n/r: Alan Moore: Lost Girls
No eihän se tietenkään mennyt kuin elokuvissa. Flunssa kehitti toisen aallon kurkkutulehduksena, joka piti minut sairauslomalla viime viikon tiistain, torstain ja perjantain. Maanantaina olin melkein ok ja keskiviikon taistelin silkalla sisulla ja kiellon voimalla. “Mun kurkku ei ole oikeasti kipeä (jos en niele).” Onneksi oli Jade Empire. Olisin oikeasti muuten tullut hulluksi sairastamisen kanssa. Pelasin Icewind Daleakin jonkin verran. Jaden olen nyt pelannut läpi avoimella kämmenellä, ja suljetun nyrkin hahmoni on hyvässä vauhdissa.
Eilen oli töissä hirveä härdelli ja tänään on ollut sellainen päivä, jolloin sama kiireahdistus on sinällään voimassa, mutta juuri mikään ei etene, koska jotain tuikitarpeellista tietoa ei saa. Ennusteeni on, että kaikki se tieto (useampaan eri hommaan) tulee huomenna, jolloin on taas hirveä härdelli. Ja tämä päivä on mennyt käytännössä hukkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaiken deadline on ensi viikon perjantai.
Dugille kerrottiin töistä, ettei heillä ole juuri nyt osoittaa hänelle työtehtäviä. Tämä oli ollut aavisteltavissa jo jonkin aikaa, mutta nyt se on oikeasti uskottava, että kämpän ostaminen siirtyy. Oh well, en mä nyt juuri olisi jaksanutkaan muuttaa O.o Paska juttu. Hyvää on se, että Dugi on saanut uutta potkua gradun tekemiseen. Hänen ohjaajansa sitoutui hommaan vuodeksi “riippumatta siitä missä hän on keväällä töissä” ja on nyt antanut paljon apuja ja tukea ^_^
Koska kaukaa viisaana törsäsin etukäteen, olen nyt saanut nauttia Lost Girlsin lukemisesta ilman rahamorkkista tms. Tai saanut nauttia yleensäkin, sillä ensimmäinen painos on kuulemma jo loppu, ja jonossa olevat tilaukset kattavat toisen painoksen (via Neil). Koko paketti on ihastuttavan kaunis. Kolme kovakantista kirjaa kansipapereilla, tukevassa kotelossa. Melinda Gebbien taide pääsee oikeuksiinsa isokokoisilla, hyvälaatuisilla sivuilla, ja sisältö on kaikkea sitä mitä odotin ja enemmän: erotiikan virstanpylväs.
Väsyttää ja hartiat jumittaa huomattavan pahasti. Siksi varmaan tuntuu edelleen kovin maanantailta. En tosin ole uponnut samoihin syvyyksiin kuin eilen, jolloin unohdin mennä hammaslääkäriin. Saan maksaa siitä ilosta 27 euroa O.o Ja nolottaa.
Musiikki piristää. Kansanmusiikin lisäksi korviani ovat tänään hivelleet Corvus Coraxin Cantus Buranus, Sherlock Holmesin (sen ainoan oikean, eli Granada Televisionin tuottaman ja Jeremy Brettin tähdittämän) soundtrack ja iTunesista metsästämäni Sneaker Pimpsin coverit The Wickermanista tutuista Gently Johnnysta (Johnny) ja Willow’s Songista (How Do). Jeah.
