Olen parin päivän sisään katsonut kahdeksan jaksoa Millenniumin ensimmäistä kautta. Ukkoskuuron synkistäessä taivaan sytytän kynttilöitä ja löydän rauhan Frank Blackin pimeästä maailmasta. Kaikesta päätellen kehoni ja mieleni ovat syksyssä, vaikka väkisin.
Laitoin juuri tilauksen seitsemästä DVD-tuotteesta Playn kesäalen innoittamana. Niistä neljä on syysmieleeni sopivasti ehtaa kauhua (Candyman collector’s edition, Halloween 25th anniversary edition, Hellraiser lament configuration box set, jossa kolme ekaa Hellraiser-leffaa, ja The Evil Dead special edition), yksi trilleri (The Usual Suspects special edition) ja kaksi sentään kesäisen kevyttä.
No, ainakin toinen niistä on kevyt. Erroll Flynnin ja Olivia de Havillandin tähdittämä The Adventures of Robin Hood kultaiselta kolkytkuvulta oli ihan ensimmäinen elokuva, joka nauhoitettiin televisiosta vanhempieni ensimmäisillä, upouusilla videoilla. Sanomattakin on selvää, että paitsi uusi teknologia myös komea Erroll teki pikku-Moiraan lähtemättömän vaikutuksen. DVD-julkaisu on hurmaavan elokuvan arvoinen. Runsaista ekstroista minua ilahdutti etenkin teemaan ehdottomasti sopivat Väiski- ja Repe-animaatiot Rabbit Hood ja Robin Hood Daffy. Asiaa! Toinen kesäleffavalintani on The English Patient, joka nyt vaan on loistava. Vaikkakin ehkä enemmän traagillinen kuin kevyt.
Oikeasti olisin halunnut tilata Millenniumin kakkoskauden, mutta se on kovin kallis ja jäi nyt odottamaan hinnoittelua parempaa. Enköhän minä näillä iloisilla, verenkarvaisilla elokuvilla pärjää ainakin heinäkuun helteet.

Herttinen sentään. Näyttäisi siltä että DVD-hulluus kulkee meillä suvussa: eilen kävin Anttilassa etsimässä kaverille synttärilahjaksi jotain leffaa, ja päädyin ostamaan itselleni viidelläkympillä elokuvia… Eli Mirrormaskia ei tarvitse tuoda lainaan tulevana viikonloppuna, mutta Night Watch olisi mukava saada. :) Ja tietty Strangers in Paradisea ja mitä muuta keksitkään! Ihana nähdä teitä ihan pian. *haleja*
MirrorMask ja Night Watch ovat jo nyt Raahessa. DVD-hulluudesta syytän geenejä minäkin… aina kun lompakon itkulta saan ääneni kuuluviin ^_^ *haleja*
Ooh. Nuo Repet ja Väiskit ovat ihania. Varsinkin tuo Robin Hood Daffy on ollut lapsuudesta asti suosikkini (se on varmaan se Repen ääni kun se laulaa…) Noin hyviä piirrettyjä ei enää tehdä. Lapsille ainakaan siis.
Olen monta kertaa päivitellyt ihan samaa. Uudemmat lyhytpiirretyt tuntuvat hengettömiltä, väkinäisiltä tai muuten vaan typeriltä :(