Sattui tänään kohdalle harvinaisen monta heikon palvelun hetkeä, ja havaitsin että tarkkuus kannattaa. Ensin Stockalla viisas kassakone ei osannut antaa minulle kantisalennusta Konnankoukkuja kahdelle DVD-boksista (sis. kaudet 1 ja 2; alehinnaltaan 36,50 euroa!). Setä olisi myynyt ihan täyteen hintaan, mutta sai lopulta kassakoneenkin uskomaan asian. Vain vähän myöhemmin saman pytingin alakerrassa kassakone löi Tv maailman hinnaksi 2,50 euroa; täti sentään uskoi mitä lehdessä itsessään hintana lukee (2 euroa). Tämä ei muuten ollut eka kerta ko. lehden kohdalla, vaikkei se koskaan ole maksanut kahta ja puolta O.o

Dugi on duuniporukan kanssa hohtokeilaamassa, joten koitin kovasti tyydyttää kiljuvan nälkäni Mäkissä. Vaan unohtivat ruojat tuoda hampurilaiseni. Kyselemällä asia selvisi, ja myyjätyttö oli kovasti pahoillaan. Kieltäydyin kuitenkin tarjotusta jälkkäristä (mikä itsekuri!) ja hymyilin nätisti. Totta se oli, että olin varsin tyytyväinen kun vihdoin sain roskaruokani.

Ion, iPodini, akku veteli viimeisiään kun bussi kaarsi kotinurkille. Autossa minua saikin viihdyttää vaihteeksi radio, kun kurvasin kohti postia. Saapuneet paketit olivat vain puoliksi sitä mitä odotin. Japanipaketti oli ilmiselvästi Gacktin Diabolos, mutta ounastelemani Amazonin CD-paketin sijaan noudossa oli Playlta tullut lähetys. Jälkimmäisestä paljastui Millenniumin ensimmäinen kausi ^_^

Mainittakoon, että tietokoneeni kovalevyt olen nimennyt Phobokseksi ja Deimokseksi. Ennenvanhaan oli kolmaskin partitio, joka oli tietysti Callisto.

Mutta mitä ihmettä, miten Konnankoukkuja kahdelle voi olla K-18? Setä Anttilassa jopa huomautti, ettei “sovi sitten ihan pienille kavereille näyttää”. Heh. Kuinkahan vanha olin kun tuo tuli televisiosta…

Diabolos muuten on erihyvä ^_^ Nyt kun vielä saisi varpaat lämpimäksi ulkona ramppaamisen ja kylmällä autolla ajamisen jäljiltä. Io latautuu ja täyttyy onnellisena usista podcast-jaksoista, ja minä taidan keittää teetä.