Häissämme Emma ja Leke etsivät ystäviemme joukosta sellaisia, jotka halusivat viettää kanssamme aikaa jonakin tiettynä kuukautena valitsemansa aktiviteetin parissa. Olen ollut kovasti otettu siitä, että tammi-, helmi- ja maaliskuun ystävämme ovat jo ottaneet meihin yhteyttä (en niinkään siksi, että ystävämme eivät välittäisi pitää lupauksiaan vaan siksi, että vanhana yhdistysjääränä ensimmäinen oletukseni tuppaa olemaan, että lupautujat eivät muista). Tammikuu tietysti meni jo, ja vaikka mäenlasku jäikin paukkupakkasten vuoksi kokeilematta, serkkuni Saija ja miehensä Kimmo viettivät kanssamme erittäin nautittavan teehetken kotonaan.
Helmikuun tapaamisen piti olla tänään, mutta siirsimme mäenlaskua (toinen mahdollisuus!) Christinen, Teemun ja pikku-Terhon kanssa ensi viikolle, koska hyytävän tuulinen pakkaspäivä ei ole paras mahdollinen tähän toimintaan ja minä heräsin aamulla kurkku kipeänä. Podin eilen aivan järkyttävää niska- ja hartiasärkyä, jota mikään särkylääke, lämpöpussi tai Dugin hieronta ei saanut helpottamaan. Olisi tietysti pitänyt arvata, että flunssahan se siellä kolottaa. Kurkku on turvoksissa, mutta lihassärky on helpottanut jonkin verran eikä muita oireita toistaiseksi juurikaan ole, joten toivon rauhallisen viikonlopun häätävän pöpöt tiehensä.
Maaliskuussa luvassa on leffailtaa, saunomista ja sen sellaista paikallisten SCA-ystäviemme kanssa. Edelleen ja yhä uudestaan ajattelen liikuttuneena miten ihania ystäviä meillä on. Gradua vääntäessäni olin niin kovin erakko, että olin valmis uskomaan, että ystävät väsyisivät siihen. Emmepä me edelleenkään ole kovin sosiaalisia, varsinkaan kun Dugi on nyt se, joka tekee opintojaan ja töitä samaan aikaan. Itselläni on duunin lisäksi SCA-paronittaren velvoitteet ja lääkishaaveet, jotka edellyttävät rankkaa opiskelua.
Viikonloput ovat alkuvuoden olleet täynnä toimintaa ja tapaamisia, ja sama jatkuu ainakin maaliskuun. Touhua riittää: kaksi yhdistystä, joissa olen sihteerinä molemmissa, sukulaisia Raahessa ja Helsingissä, SCA-tapahtuma noin kerran kuussa ja kaksi ryhmäroolipelikampanjaa joissa pelaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että haluaisin nähdä ystäviämme enemmän, joten johonkin väliin rupean heitä kyllä mahduttamaan ^_^
Ihanaa, että ihmiset ovat muistaneet antamansa lupaukset. Teen parhaani, että muistamme oman vuoromme. Ei ilmeisesti ole väliä, missä päin sitä asustaa, flunssa löytää kuitenkin. Istun huoneessani Kyproksella, niiskutan ja köhin. Teen myös hyvin keskittyneesti huomenna palautettavia kotitehtäviä, kuten huomaat. :)
No nyt se flunssa löysi minutkin ;) (kolmatta päivää sairauslomalla, mutta kyllä se on jo muuttumassa iloksi). Jaksamista sinulle sinne kauas, ja kyllä mekin sitten kommunikoimme kun aika koittaa!