Käytän tänään kirjastossa neljä kirjaa, joiden lainan olen jo uusinut maksimin viisi kertaa netitse. Yhden niistä jätän sinne, koska sain sen juuri eilen luettua loppuun. Kyseessä on Jeff Longin Vuosi nolla. Aloitin sen lukemisen joskus varsinaisen lainaamisen jälkeen, ja uusin viidesti ennen kuin sain luettua loppuun. Osin tämä johtui kiireistä ja lukemisjaksamattomuudestani, osin siitä, että kirja vain ei ollut kovin hyvä. Pidin Longin Helvetin piireistä huomattavan paljon, joten olin jossakin määrin pettynyt. Oh well, jaksoin lukea loppuun sentään. Toisen kirjan jätän myös kirjastoon, koska en tällä hetkellä ole inspiroitunut lukemaan sitä. Kaksi muuta lainaan vielä uudestaan: Robert Irwinin Tuhannen ja yhden yön painajaisen ja P.C. Jersildin Viidennenkymmenennen vapahtajan.

Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi viimein Nelosella. Katselimme minisarjan ensimmäisen jakson ylistäen kyseisen scifin hyvyyttä ja manaten Nelosta. Ohjelma oli nimittäin niin myöhässä, että kymmenen minuutin nauhoitusvarani ei riittänyt ja jakson loppu jäi näkemättä. Kuten Dugi sanoi, ymmärtäähän sen että näyttävät maksetut mainokset, mutta saisivat kyllä karsia omistaan jos ovat myöhässä. Mitä Galacticaan tulee, odotan jatkoa innolla. Ja havaitsin, että olen viehtynyt herooiseen sotaestetiikkaan vakavammin kuin olen luullut O.o

Dugi katseli viikonloppuna videolta Aliaksen neloskautta mutta minulla ei kiinnostus meinaa millään riittää. Siitä huolimatta, että kolmoskauden suosta on noustu, Mia Maestro on sievä ja kaikista kähyin hahmo Sloane on edelleen tiukasti mukana. Nauhat sentään tyhjenevät Desperate Housewivesia, Galacticaa ja arvatenkin myös Lostia varten ^_^

Viikonlopun päätti rattoisasti vierailu serkkuni Saijan ja miehensä Kimmon luona sunnuntai-iltana. Hääleikissä joukko ystäviämme valitsi kuukauden tältä vuodelta ja ehdotti yhteistä aktiviteettia, joksi “herra ja rouva tammikuu” lupasivat pulkkamäkeä ja teetä. Pakkasraja ylittyi, joten jätimme ulkoleikit suosiolla väliin, mutta teetä ja hauskaa jutustelua riitti. Päätimme (jälleen kerran ^_^) pyrkiä siihen, että seuraavaan tapaamiseen ei ehtisi vierähtää yhtä paljon aikaa kuin edelliseen.

Muista sukulaisuutisista mainittakoon se, että nyttemmin Australian asukeiksi siirtyneet Emma ja Leke pääsivät vihdoin netin ääreen ja päivittelivät Uuden-Seelannin kuulumisiaan Oziin kuvien kera!